Suomi 1947 -kolumni 23.6. 1997
Naantalin kesää

Juhannuksen alla 1947 julkaistiin Turun Sanomissa presidentinrouva Alli Paasikiven haastattelu, joka oli tehty kesäisessä Kultarannassa. Alli-rouva kiitteli kukkeaa kesäpaikkaansa todelliseksi helmeksi ja kertoi samalla huolistaan, joista päällimmäisenä oli sotaorpojen, sotaleskien ja invalidien asia.

Alli Paasikivi kertoi, että maassamme oli vielä paljon tekemättä näiden sodista kärsineiden hyväksi. Hän oli saanut paljon kirjeitä vaikeuksissa olevilta ja sanoi olevansa onnellinen, kun oli voinut monia auttaakin.

Eräänä sydämenasiana oli Lasten päivä, jota oli vietetty jo kolme kertaa Alli Paasikiven toimiessa suojelijana. Rouva Paasikivi kiitti Ruotsin suuriarvoista apua Suomen lasten hyväksi, mutta totesi myös suomalaisten itse toimineen: uusi ajanmukainen lastensairaala oli valmis ja uusi Lastenlinna jo harjakorkeudessa.

Presidenttiparilla oli tänä kesänä mahdollisuus levätä, mutta myös velvollisuudet kutsuivat. Pian oli edessä matka heimojuhlille Hämeenlinnaan, olivathan sekä Alli että Juho Kusti hämäläisiä.

Sitten jatkuu matka Helsinkiin Suomen ensimmäisiin suurkisoihin, suureen kansalliseen ja kansainväliseen tapahtumaan. Sen jälkeen käydään sotatuberkuloottisten lasten kesäsiirtolan avajaisissa Liperissä.

Kultarannassa oli käynyt paljon vieraita, varsinkin äskeisten Suomen Talousseuran 150-juhlien yhteydessä. Savolaisiakin kävi. He olivat kierrelleet kauan upeaa vehmasta puutarhaa ja ihastelleet näkemäänsä, mutta lopuksi yksi vieras oli tokaissut Ev vuan ommooni vaehtais.

Presidentti Paasikivi oli haastattelun aikana kotona. Ukko ei lausuntoja antanut, mutta vaikutti varsin leppoisalta ja rentoutuneelta, kun suostui poseeraamaan kahdessa valokuvassakin.

Sisätilojen esittelyn aikana presidentti oli mielipuuhassaan, lukemassa lehtiä:

Mieheni on tavattoman intohimoinen lukija. Hän voi lukea päivittäin useita sanomalehtiä. Eikä hän lue niitä hätiköiden ja vain vilkaisemalla, vaan hän tutkii ne varsin tarkkaan ja alleviivaa kaikki tärkeimmät kohdat punaisella kynällä. Jos hän vetää lehden etusivulle ylänurkkaan suoran viivan, se merkitsee, että lehdessä ei ole mitään kovin tärkeätä, mutta jos hän merkitsee sinne kaksinkertaisen 'kruksin', se merkitsee, että lehteä voidaan jonkin siinä olevan kirjoituksen vuoksi tarvita myöhemminkin ja jos hän vielä kirjoittaa tämän kruksin alle 'talteen', ei lehteä saa missään nimessä hävittää.

Naantali oli jo vilkas kesäkaupunki, jonka juhannuksen alusaikaa piristivät vielä Varsinais-Suomen nuorisoseurain laulujuhlat, jonne oli melkoinen kansainvaellus: ohjelmansuorittajiakin oli tuhatkunta ja erilaisia musiikkiyhtymiä oli mukana 28.

Pula-aikana järjestäjillä oli huoli muonituksesta. Omien eväiden mukaanottamista suositeltiin, vaikka maatalousnaiset ja paikalliset ravintolat olivat tehneet parhaansa.

Ravintolapalveluksia tarjosivat tuohon aikaan mm. Mauno Tavastin Kilta, ravintola Arla, hotelli Seurahuone, Kaivohuone, H. Örnbergin ravintola sekä Naantalin Rantaravintola ja Siltakarin Paviljonki.

Kaupungissa musisoitiin muutenkin - johtuiko tämä siitäkin, että valtuuston puheenjohtaja Hugo Ehnqvist oli innokas kuoromies.

Kesällä oli joka päivä ilmaista ulkoilmamusiikkia Kaivohuoneen puistossa. Soittoa joka päivä luvattiin Nunnalahden hiekkarannalla. Orkesterisoittoa päivittäin tarjottiin Naantalin Kaupungin Kylpylaitoksen asiakkaille. Laitosta mainostettiin kuuluisista reumatismia parantavista savihierontakylvyistään.

Lisäksi oli tohtori Lauri Tannerin valvonnassa saatavana männynhavu-, happi-, hiilihappo- y.m. kylpyjä, diatermi-, lyhyt-aalto-, valo- y.m. hoitoa, sairasvoimistelua ja hierontaa. Käytössä oli myös myös suomalainen sauna ja höyrykaappi.

Kaupunginjohtaja Lasse Kankaan mukaan Naantalin kylpylässä oli kesällä 1946 ennätysmäärä eli 800 vakinaisessa hoidossa olevaa kylpyvierasta. Kesällä 1947 odotettiin samoja lukemia. Hoitojen antamista haittaisi edelleen lääkeaineiden puute.

Kirjoittaja on Turun Sanomain toimittaja Veli Junttila.