Raimo Vahteran Havaintoja-kolumni:
Pannaan pää kypärään

Siihen aikaan kun Suomi ei ollut eurottunut, eikä hillitty olutkulttuuri vielä sievistänyt juomatapojamme Vesa-Matti Loiri lauloi laulua, jonka nimi oli Pannaan pää kypärään.

Laulu kuului taistelevan laululiikkeen repertoaariin ja on nyttemmin jäänyt sinne, minne laululiikekin.

Otsikoihin ja uutisiin on sen sijaan noussut maisteleva lapsiliike, joka herättää ihmetystä rajojemme ulkopuolellakin.

Näin kansallisen juontipäivän odotustunnelmissa sietää tarkastella tätäkin ilmiötä.

Suomalainen juomatapa on päämäärätietoinen, selkeän humalahakuinen.

Suru viinan puutteesta on vilpitöntä.

Tutkijoiden mukaan sodanjälkeiset ns. suuret ikäluokat, jotka 1960-luvulla tulivat ottoikään, ovat varsinainen märkäsukupolvi.

Vaikka vuosisadan vaihteen kulttuuripersoonista saa helposti viinalle person kuvan, kysymys on aivan erilaisesta juontiasteesta.

Viinan kulutus nelinkertaistui yhden sukupolven aikana. Raittius elämäntapana unohtui ja alkoholin käyttö levisi yli maan ja väestöryhmien.

Suomi on eurooppalaistunut niinkin, että pohjoismainen aatteellinen raittiusliike on hiipunut henkihieveriin.

Sosiologi Pekka Sulkanen näkee siihen kolme pääsyytä:

Raittiusliike unohti, että raittius on arvo sinänsä. Raittiusliike korosti vain viinan kiroja.

Raittiusliike vastusti Alkoa, aina ja kaikkialla. Liittosuhde olisi ollut hedelmällisempi.

Raittiusliike kytkettiin puolueisiin. Raittius politisoitiin.

Samaan aikaan eurooppalaistuimme, keskiolut virtasi kohisten muovituoppeihin.

Puhuttiin, että viinakulttuurimme vaihtuu olutkulttuuriksi. Olut on seurustelujuoma, keskiolutta ei kukaan jaksaa lipittää niin paljon, että humaltuisi.

Väärin. Ellei keskioluella jaksa, vauhtia lisätään vahvemmilla.

Kymmenvuotiaat nassikat tulevat keskioluestakin ympäripäihinsä.

Nyt maistelevalle lapsiliikkeelle kohdistettua tarjontaa on lisätty erilaisilla limuviinoilla. Ne ovat mietoja, mutta määrällä korvataan laatu.

Suomessa alkoholin kulutus on yhä kasvussa. Kulutuksen nelinkertaistuminen ei ole johtanut vastaliikkeeseen, heiluri ei ole kääntynyt.

Viinimaissa viinin kulutus on supistunut 1950-luvulta lähtien. Ranskassa alkoholin kokonaiskulutus on noin puolet 1950-luvun tasosta.

Saksassa panimot ovat huolestuneita siitä, etteivät nuoret juo olutta. Kulutus laskee ja panimot ovat vaikeuksissa.

Miksi meillä yhä nuoremmat juovat, ja juovat paljon.

Sormi ei osoita nuoria, se osoittaa vanhempia.

Jos 12-vuotias nuori on liki alkoholisoitunut, vanhempien pitäisi katsoa peiliin, jos yleensä jotain näkevät.

Erään arvion mukaan kysymys on rakkauden puutteesta. Vanhemmat eivät rakasta, eivät välitä lapsistaan.

Lapsille ei aseteta rajoja. Kun muutkin saavat-selitykset menevät läpi kuin tyhjää vaan. Kotiintuloaikoja ei aseteta.

Joskus hyvä isä tai äiti hankkii itse lapselleen juhlajuomat.

Kun elämä alkaa mennä poskelleen jo nuorena, sen korjaaminen on vaikeaa, miltei mahdotonta.

Pääjohtaja Jorma Routti huomautti Naantalin musiikkijuhlien avajaisissa, että suomalaiset ovat menestyneet hyvin sellaisissa urheilulajeissa, joissa tarvitaan kypärää.

Esimerkkeinä hän mainitsi jääkiekon, kilpa-autoilun ja nopeuslaskun.

Kypärä kertoo hänen mukaansa riskinotosta. Riskejä ottamalla menestyy.

Riskien ottaminen edellyttää myös olosuhteiden tuntemista, jotta osaa varautua yllätyksiin.

Äskeisissä jokirannan olutjuhlissa ilakoivat nuoret nakkasivat järjestysmiehen jokeen. Riski ei lauennut, mies selvisi märillä vaatteilla. Nuoret rapsuilla, luultavasti.

Yksi juhlija yritti uida joen yli. Riski laukesi ja hän menehtyi.

Aurajoki sisältää yllättäviä riskejä. Jokeen hypätessä voi osua polkupyörään tai hetekaan.

Myös pohjalieju voi imaista pitävään otteeseen. Jos on nilkkoja myöten liejussa, pitää olla riittävän pitkä, jotta ilmanottoaukot jäävät pinnan yläpuolelle.

Kypärällä voi varautua eräisiin riskeihin. Saattaa olla viisasta panna pää kypärään juhannuksenakin, vaikkei koko aikaa pyöräilisikään.

Kirjoittaja Raimo Vahtera on Turun Sanomien päätoimittaja.