Alkoholin vapaa myynti
kaiken pahan alku ja juuri

Haluan esittää alkoholistin näkemyksen paljon toivottua alkoholilainsäädännön vapauttamista vastaan. Alkoholistina vastustan viinien ja viinojen tuomista vapaaseen myyntiin elintarvikeliikkeisiin sekä vastustan alkoholilainsäädännön vapauttamista nykyisestään kaikissa muodoissaan. Nykyiselläänkin ollaan menty jo liian pitkälle.

Olen 47-vuotias mies. Ja olen alkoholisti. Tosin olen ollut jo yli 10 vuoden ajan raitis alkoholisti, sillä vuonna 1986 lopetin juomiseni.

Olin juuri sopivasti nuori, 1960-luvulla, kun alkoholilainsäädäntöä reippaamman kädellä vapautettiin. Keskikalja tuli maitokauppoihin ja baareihin, alkoholin ostoikärajaa alennettiin ja viinakortti poistettiin. Myös ravintoloissa asiointia koskevia säännöksiä höllennettiin. Siinä oli minulla ja monella muulla kaltaisellani nuorella ihmisellä vapaudentunteen kokemista kerrakseen. Sai juoda oikein laillisesti ja luvan kanssa. Ah, sitä onnea!

Se onni kuitenkin muuttui pian toteamukseksi, että lirissä ollaan. Ja vieläpä itse aiheutetussa. Riippuvuus oli saanut ylivallan ja juomisen lopettaminen tuntui mahdottomalta, vaikka vielä hetki sitten olin uskonut, että ei minulla ole ongelmaa alkoholin kanssa. Uskoin itse päättäväni milloin otan ja milloin en. Toisin kävi.

Nyt raitistuttuani minua hirvittää katsella nykyistä hillitöntä ryyppäämistä. Ja minua hirvittävät joka puolelta jatkuvasti esitettävät vaatimukset alkoholinmyynnin vapauttamisesta sekä yli valtakunnanrajojen tapahtuvat viina- ja kaljarallit. Tähänkin asti alkoholisoituminen on ollut jo tarpeeksi helppoa, entä tulevaisuudessa?

Ihmetyttää, mikä alkoholismissa ihmisiä niin paljon viehättää, että tähän kurjuuteen oikein sankoin joukoin vaatimalla vaaditaan päästä.

Alkoholisti vm. 1950