Kulttuuritoimituksen
kynnyksen korkeudesta

Minulla oli taidenäyttely Turussa toukokuussa. Lähetin kutsut lehtien kulttuuritoimituksiin. Eipä toimittajia näkynyt, paitsi yhden ilmaisjakelulehden. Ilmeisesti blondiviulistin, ravintolatoiminnan (tarjoilun) puute tyrmäsi, kun ei kuulunut mitään.

Mikä on siis TS-kulttuuritoimittajan kohteen valinnan peruste. Pitääkö tekijän olla
- apurahataiteilija,
- jo kuuluisa nimi eli vaikkapa matrikkelissa,
- näyttelyn oltava galleriassa,
- tekijän oltava apurahataiteilijoiden järjestöjen jäsen?

Kummallisen hyväkö näkö valkkaa jo näkemättä taiteen muista esityksistä?

Taidetoiminnassa mukana olleena kuitenkin

Remö

Nimimerkki onnistuu tölväisemään lyhyessä puheenvuorossaan kahtakin ammattikuntaa, sekä taiteilijoita että kulttuuritoimittajia. Oman harrastuksen jääminen syrjään julkisesta sanasta tietysti harmittaa, mutta suhteellisuudentaju olisi silti hyvä säilyttää.

Turku on jo sen kokoinen kaupunki, että taidetarjonta ylittää roimasti suurenkin lehden mahdollisuudet kommentoida kaikkea. Remökään ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, että kulttuuritoimituksen on hoidettava monia muita alueita, ei yksin kuvataidetta (musiikki, teatteri, kirjallisuus, tanssi jne). Toiminta on niin runsasta, että lehden on kaikilla alueilla tehtävä valintoja.

En tiedä, missä mainittu toukokuun näyttely pidettiin; todennäköisesti ei ainakaan missään kaupungin vakituisista näyttelyhuoneistoista, joita niitäkin on pitkälle toista kymmentä. Lehden mahdollisuudet huomioida esimerkiksi kaikki kahviloissa, näyteikkunoissa ja yhdistysten huoneistoissa järjestetyt tilapäisnäyttelyt ovat yksinkertaisesti riittämättömät.

Letkaukset tarjoilusta ja apurahataiteilijoista jääköön omaan arvoonsa.

Jyrki Vuori
kulttuuritoimituksen
päällikkö