Laiskuus kukkii
Kaarinassa

Työttömien tila, Pikkupirtti, A-klinikan talo, sosiaalitoimisto, kapakat. Siinä tärkeimmät kohteet, joissa kaarinalaiset joutilaat kiertävät. Parempaa palvelua ei itselleen sokea sosiaalitoimisto enää pystyisikään järjestämään.

Yhteiskunta yrittää aktivoida työttömän, jotta hänen ei tarvitsisi rasittua työnpuutteen vuoksi. Jos hän olisi vain kotona, hän tympääntyisi elämään joutilaana ja lähtisi töihin.

Nyt töitä ei edes kannata todella hakea, kun sosiaalitoimiston normit ylittävät niukkuuden rajat reilusti: toimeentulotukea saava ei tiedä köyhyydestä mitään! Säästää ei tarvitse. On varaa laittaa ruokapöytään leikkelettä ja vaikkapa käyttää rahat juomiseen syömisen sijasta. Kyllä ruuan hinnasta jaksetaan valittaa, mutta milloin työtä tekevät nousevat kapinaan sosiaalitoimistojen ylivaltaa vastaan?

Työttömien kokoontumispaikasta saa leipää ja puoli-ilmaiseksi ruokaa. Kuka työtä tekevä saa valmiin ruuan kympillä, vaikka nettotulot olisivat samat kuin työttömillä tukineen? Ahkera ihminen, jos ei ole nirso, saa kyllä edes joskus jotain työtä. Laiskuus on suurin työn este. Muita esteitä ovat yhteiskunnan tuet ja ammattiliittojen työttömyyskorvaukset. Hyviin palkkoihin tottuneet eivät aivan helposti töihin lähde.

Pikkupirtti jakaa kahvia ja ruokaa. Sinne kahvikupin ääreen ei kukaan työtä tekevä rehellinen ihminen jouda aikaansa kuluttamaan.

A-klinikan talon ja pajan korjaukseen käytettiin huikea summa verorahaa, mutta siellä kävijöiltä ei edellytetä mitään vastinetta. Nyt heille suunnitellaan asuntolaakin.

Ei kukaan nykyisenlaiselta laiskanmatolta makaamasta raatamaan lähdekään: veroilmoituksen täyttöön kuluisi enemmän aikaa, kapakoissa käyminen vaikeutuisi huomattavasti, television katsominen vähenisi, tupakanpoltto joutuisi kortille työaikana, energiankulutus johtaisi laihtumiseen, olisi herättävä kellonsoittoon aivan järjettömään aikaan ja illat menisivät piloille joko työssä tai väsymyksessä.

Työ kunniaan