Suomi 1947 -kolumni: Olympiakisat Suomeen

Sunnuntaina kesäkuun 22. päivänä 1947 Turun Sanomat kertoi pääuutisena Tukholmasta edellisenä päivänä tulleen Kansainvälisen olympiakomitean päätöksen: 1952:n olympiakisat Suomeen. Helsingillä selvä enemmistö äänestyksessä. Oslo sai talvikisat. - Helsinki liputti.

Lehtemme uutisen mukaan komiteassa tarvittiin vain kaksi äänestystä, joista jo ensimmäisessä Suomi sai 14 ääntä ja toisessa 15. Ratkaisevassa toisessa äänestyksessä Los Angeles sai viisi ääntä, Minneapolis viisi, Amsterdam kolme ja muut hakijat Detroit, Chicago, Philadelphia, Ateena, Lausanne ja Tukholma vielä vähemmän.

Uutisessa kerrottiin, että amerikkalaisilta hakijoilta ei äänten yhdistäminenkään olisi onnistanut, sillä kolmannessa äänestyksessä Amsterdamin kolme ääntä olisivat siirtyneet Helsingille.

Tieto tuli Suomeen ensimmäisenä lauantaina yleisradion välittämänä hieman kello 13 jälkeen. Päätös aiheutti koko maassa ja varsinkin Helsingissä riemua ja juhlantuntua. Helsingissä monet talonomistajat ja talonmiehet olivat ennakoineet tapahtuman ja siniristiliput liehuivat leppoisassa kesätuulessa kertoen pienen Suomen suuresta voitosta., TS uutisoi.

Myös turkulaiset jännittivät. Lehtemme toimitus oli monien lukijoiden tuoreena tiedonlähteenä. Urheiluosastossa kerrottiin, että puhelin säesti työntekoa koko päivän. Kysymyksiä tulvi: Kuinka kävi Tukholmassa?, Kuka sai 1952:n kisat?, Kuinka Hesan kävi?, Päästäänkö 1952 olympiakisoihin Helsinkiin?, Voisitteko sanoa - oletteko kuulleet jotain Tukholmasta? jne.

Turun Sanomat piti ratkaisua tärkeänä tunnustuksena - urheilullisen arvonannon ohella - Suomen vapaudelle ja puolueettomuudelle: Meille suopea ratkaisu osoittaa samalla muutakin luottamusta kansaamme ja sen mahdollisuuksia kohtaan. Poliittisen epävakaisuuden vaikuttaessa monien ihmisten ajatuksiin vallan ratkaisevalla tavalla, sen ei ole annettu häiritä sitä luottamusta, minkä Suomi on itselleen hankkinut. Puolueettoman urheilutunnuksen ohella tällaisissa asioissa vaikuttavat myös poliittiset tekijät. Lukekaamme tästä päätöksestä siinä suhteessa hyväksemme yhtä ja toista. Siihen on tämän perusteella oikeus. Eikä se olekaan mikään vähäinen seikka. Se on päin vastoin merkki siitä, että maamme mahdollisuuksia vapaaseen kehitykseen pidetään turvattuina.

Sensuuri oli tuolloin voimassa, joten lehtemme ei halunnut suoraan sanoa, että kisojen saanti oli tunnustus: ainakaan olympiakomitea ei lukenut Suomea venäläiseen blokkiin.

Tutkija Seppo Hentilä on kysynyt, miksi Suomi sai kisat, vaikka se taisteli väärällä puolella sodassa. Hentilän mukaan eräs selitys on siinä, että Suomi oli jäänyt kylmässä sodassa välimaastoon ja Neuvostoliitto haluttiin saada mukaan olympialiikkeeseen. Helsinki oli ensikohtaamiseen luontevampi kuin esimerkiksi Los Angeles. -Helsingin kisat olivatkin sitten suurenmoisella tavalla urheilulliset ja poliittisen tekijät eivät häirinneet niitä millään tavalla, Hentilä sanoo.

Suomeen oli anottu kisoja jo vuosikymmeniä. Erik von Frenckellin sanotaan esittäneet asiaa jo vuonna 1912 Tukholman kisojen innostamana. Asia oli esillä paljon 1920- ja 1930-luvuilla Suomen suurten urheilumenestysten huumassa. Virallisesti Suomi anoi kisoja vuonna 1932 Los Anglesissa.

Vuonna 1938 Helsingin stadion vihittiin ja Kansainvälinen olympiakomitea päätti antaa vuoden 1940 kisat Japanin sijasta Helsinkiin, koska Japani oli sotaakäyvä maa.

Sodan laajetessa Euroopassa Suomi joutui luopumaan vuoden 1940 kisojen järjestämisestä. Vuonna 1945 päätettiin seuraavat, vuoden 1948 olympialaiset antaa Lontoolle, joka oli menettänyt 1944 kisat.

Olympialaisten pääpuuhamies oli Erik von Frenckell, joka johti Tukholman kokouksessa Helsingin valtuuskuntaa. Frenckellistä tuli myös kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja.

Osa olympiakomitean jäsenistä matkusti Tukholmasta suoraan Helsinkiin tutustumaan olosuhteisiin. Ajankohta oli mitä mainioin, sillä Suomen suurkisat alkoivat seuraavan viikonvaihteen aikana Helsingin stadionilla, joka saavutti ennätysyleisön, 40000 ihmistä. Vastaavaa oli koettu vuonna 1940 kolmimaaottelussa.

Tshekkoslovakian Emil Zatopek oli näiden suurkisojen sankari. Hän voitti 5000 metrin ankarassa loppukirissä Viljo Heinon niukasti ajalla 14.15,2. Heinon aika oli 14.15,4.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.