Kolumni: Todistaja-uusi suojelukohde

Suomessa suojellaan hyvin luontoa ja eläimistäkin pidetään enimmäkseen hyvää huolta, ainakin niiden vointia kaiken aikaa tarkkaillaan. Ihmistä suojellaan monessa asiassa paljon huonommin ja kaikkein heikoimmassa asemassa näyttävät olevan oikeudenkäynneissä todistamaan joutuneet kansalaiset. Heitä ei suojele mikään.

Ensimmäiseksi valtakunnansyyttäjäksi syksystä alkaen nimitetty oikeusministeriön kehitysjohtaja Matti Kuusimäki on epäilemättä oikealla asialla esittäessään, että Suomeen on luotava erityinen todistajansuojeluohjelma.

Ajat ovat menneet niin koviksi ja rikollisten toimet niin raaoiksi, etteivät rikosten silminnäkijät välttämättä ole halukkaita esiintymään oikeudessa, kun pelko kostosta on suuri. Erityisen suuressa vaarassa joutua kostotoimien kohteeksi ovat arvatenkin sellaiset todistajat, jotka jotakin olennaista tietävät käsiteltävästä rikoksesta, sen tekijöistä ja taustoista. Esimerkiksi suurten huumerikosten todistajat.

Kuusimäki on varmasti oikeassa korostaessaan, että todistajansuojeluohjelma on luotava ennen kuin todistajiin kohdistetut väkivaltaisuudet vaativat ensimmäiset uhrinsa.

Ehkä kuolonuhreja ei vielä ole varsinaisesti todistustapahtumien perusteella syntynytkään, mutta uhkauksia ja painostusta on moni todistamaan rohjennut saanut kokea.

Varmasti kuitenkin tiedetään, että esimerkiksi vankiloissa moni vanki on saanut viimeisen voitelun puukosta tai muusta teräaseesta. Vaikka jotkut vangit ovatkin väkivaltaisesti menettäneet henkensä huumevelkojensa takia, on todennäköistä, että usealta on henki otettu myös oikeudessa todistamisen tähden.

Varsinkaan vasikoimista, eli yhteistyötä poliisin kanssa, ei ole rikollisten maailmassa koskaan suvaittu rangaistuksetta. Sen synnin palkka ei ole kuolema vain elokuvissa. Todellisuus voi olla vielä elokuviakin karumpi. Myös Suomessa.

Sille ei voi mitään, että normaalin kansalaisen mielestä ei ole niin väliä, vaikka raskaimman luokan rikolliset tappavat toisiaan. Sen sijaan todistajaksi joutuvan nuhteettoman kansalaisen suojelua ovat valmiita kaikki vaatimaan uuden valtakunnansyyttäjän tapaan.

Mielenkiintoista on nähdä, miten nopeasti vaatimukseen todistajansuojeluohjelman luomisesta reagoidaan poliittisella tasolla ja oikeusministeriössä. Asian uskoisi kuitenkin olevan myös poliitikkojen kannalta helposti hyväksyttävissä.

Paljon tietysti riippuu siitä, minkälaisen sisällön ohjelma saa. Tuskin se voi nimetä erityisiä rikoslajeja, joissa todistajat ovat poikkeuksellisen tiukan suojelun tarpeessa, vaikka käytännössä olisikin suhteellisen helppo nimetä oikopäätä useita sellaisia raskaan sarjan rikoksia.

Ohjelman on oltava riittävän väljä ja sen on tarjottava suojaa kaikille todistajille rikoslajista riippumatta.

Sinä ainoana kertana, kun itse olen ollut oikeudessa todistajana, olin vähällä tarvita suojelua minäkin.

Se oli erään kollegan avioero-oikeudenkäynti. Ei puheenjohtaja juuri erityisen tärkeitä kysellytkään, kun en mitään merkityksellistä tiennytkään.

Kysyipä kuitenkin lopulta, paljonko kollega tienaa arvioni mukaan vuositasolla. Vastasin Herra Puheenjohtajalle, etten tiedä, mutta että asia selviää siitä verokalenterista (siihen aikaan niitä vielä julkaistiin), joka puheenjohtajalla näyttää olevan edessään.

Silloin olin vähällä tarvita todistajansuojelua. Joskin hieman yllättävältä taholta tullutta raivonpuuskaa vastaan.

Kuusimäen todistajansuojeluohjelmassa tuskin tämän tapaisiin suojelutarpeisiin osataan edes varautua.

Kirjoittaja Reijo Koski on Turun Sanomien artikkelitoimittaja.