Kirjoittajavieras Marja Saari:
Sisäinen yrittäjyys
tärkeintä ala-asteella

Koulujen ala-asteiden yrittäjyyskasvatus painottuu sisäiseen yrittäjyyteen. Se on ajattelu-, toiminta- ja suhtautumistapa, jonka tarkoituksena on toimia yritteliäästi. Sisäinen yrittäjyys on hyvän oppimisen, hyvän työnteon ja samalla myös hyvän omistajayrittäjyyden perusta.

Oppilaissa pyritään tukemaan sellaisia tietoja, taitoja ja asenteita, joita he tarvitsevat opiskeluaikanaan sekä myöhemmin työelämässä riippumatta siitä, työskentelevätkö he itsenäisinä yrittäjinä vai toisen palveluksessa. Ulkoinen yrittäjä pyörittää omaa yritystä, mutta hänkään ei menesty ilman sisäistä yrittäjyyttä.

Yrittäjyyskasvatuksen tarkoituksena ala-asteella ei ole perustaa uusia yrityksiä. Yrittäjyyden sisäistäneistä ihmisistä tulee hyviä palkollisia: innovatiivisia, vastuunkantajia, luovia yksilöitä.

Ennen kouluissa painotettiin, että kun kovasti yrittää, pärjää - ja tällä tarkoitettiin juuri sinnikkyyttä ja ahkeruutta. Yrittäjyys vaatii kuitenkin myös luovuutta. On opittava uusi sisältö ajatukselle työtä on tehtävä. Ennen sillä tarkoitettiin, että työtä on tehtävä aina, kun sitä on. Nyt ajatus tulisi ymmärtää siten, että ellei ole työtä, työtä on tehtävä. Uusi kannattava työ syntyy vain luovuuden kautta.

Jokainen ala-asteen opettaja osaa opettaa oppilailleen yrittäjyyteen vahvimmin liittyviä ominaisuuksia kuten aloitekykyä, myönteistä työasennetta, työhalua, määrätietoisuutta, menestymishalua, vastuun kantamista, riskinottohalua, luovuutta, kekseliäisyyttä ja aktiivisuutta.

Oikeaa yrittäjyyskasvatusta ei ole se, että kylän ainoa ekonomi pyydetään paikalle opettamaan kahdeksanvuotiaille, kummalla puolella on debet ja credit.

Oikeaa yrittäjyyskasvatusta ei ole sekään, jos koululaiset keräävät luokkaretkirahoja siten, että koulun myyjäisiin äiti leipoo kakun, jonka isä käy ostamassa.

Turussa 20 luokanopettajalle tehdyn haastattelututkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten opettajat huomioivat yrittäjyyskasvatuksen omassa opetuksessaan, sekä selvittää sen merkitystä koulujen opetussuunnitelmissa. Päätuloksena voidaan todeta, että opettajien tietämys yrittäjyyskasvatukseen liittyvistä käsitteistä oli heikko.

Yrittäjyyskasvatuksen merkitys koettiin tärkeäksi oppilaan, opettajan, työelämän ja yhteiskunnan kannalta. Opettajat eivät tienneet kuitenkaan, miten yrittäjyyskasvatusta voitaisiin toteuttaa kouluissa, koska sen tavoitteena ei ole tehdä kaikista oppilaista yrittäjiä vaan kehittää yritteliäisyyttä.

Suuri osa opettajista kaipaisi yrittäjyyskasvatusta koskevaa materiaalia opetuksensa tueksi. Tällä hetkellä opettajilta tuntuu puuttuvan välineet sen toteuttamiseen.

Yrittäjyyskasvatuksen nimitys on harhaanjohtava, koska taloudellisesti latautunut käsite yrittäjyys on lainattu liike-elämästä. Ala-asteelle sopivampi nimitys lienee yritteliäisyyskasvatus. Tutkimuksen tulokset antavat aihetta pohtia miksi opetussuunnitelmaan on liitetty aihekokonaisuus, jota ei osata toteuttaa kouluissa. Vasta nyt, kolme vuotta opetussuunnitelman ilmestymisen jälkeen, ryhdytään antamaan yrittäjyyskasvatusta koskevaa koulutusta opettajille.

Kirjoittaja on valmistunut keväällä Turun opettajankoulutuslaitokselta kasvatustieteen maisteriksi. Kirjoitus perustuu hänen ja Sari Suvanto-Mäkilän yhdessä tekemään pro gradu-tutkielmaan.