EU-jäsenyyden myötä
meni oma rahapolitiikka

Suomalaiset poliittiset puolueet ovat kesäkuun alussa ottaneet kilvan kantaa tulevaan Emu-jäsenyyteen. Kantansa ovat esittäneet ainakin Kokoomus (+), RKP (+), SKL (-) ja Vihreät (?). Ilmeinen kiihoke aktiiviseen Emu-keskusteluun on ollut Ruotsin pääministerin Pärssonin taannoinen lausunto, jossa hän ilmoitti maansa jäävän ainakin ensi vaiheessa valuuttayhteisön ulkopuolelle.

Hämmästyttävää on, että kaikesta näennäisvilkkaudestaan ja demokraattisilmeisyydestään huolimatta Suomen lehdistöltä ja ilmeisesti samalla kansalta on jäänyt huomaamatta EU:n kuninkaan, komission puheenjohtajan J. Santerin lausunto Ruotsin pääministerin puheen johdosta. Hän totesi julkisesti, että Emu-jäsenyys on asia, joka ei ole kansallisten elinten päätettävissä vaan siitä päättää komissio.

Viime kädessä siis EU:n komissio, aivan Maastrichtin sopimuksen mukaisesti, päättää, tuleeko Suomesta Emu-maa. Näin ollen Lipposen näkemys tiedonantomenettelystä on ainoa oikea, koskapa eduskunnalla ei oikeastaan ole mitään, mistä se asiassa päättäisi.

Päätös Suomen Emu-jäsenyydestä tehtiin kansanäänestyksessä, jossa 42 prosenttia äänioikeutetuista kansalaisista sitä varauksettomasti tuki. Suomen itsenäisen rahapolitiikan voi katsoa itse asiassa päättyneen 1.1.1995, kun jäsenyys EU:ssa alkoi. Puoluekokouspäätökset ovat tässä tilanteessa pelkkää teatteria kansalaisten rauhoittamiseksi.

Jouko Heyno
Turku