Metsien auraukset
lopetettava heti

Julkisuudessa on esiintynyt tietoja, joiden mukaan metsien syväaurauksista olisi jo luovuttu. Käytännössä näin ei näytä tapahtuneen.

Eri puolilla Suomenmaata näkee edelleen uusia, karmean näköisiä auraamalla raiskattuja, useimmiten tarpeettomasti avohakattuja alueita. Näitä aurauksia tosin nykyään nimitetään äestyksiksi.

Jo maalaisjärki sanoo, etteivät piskuiset puuntaimet tarvitse puolimetrisiä uria saadakseen juurensa kivennäismaahan. Istutustyö voitaisiin tehdä kokonaan käsityönä siististi ilman suuria pääomia vaativia koneita. Kysymyksessä onkin metsäfirmojen bisnes, jonka maksumiehiksi metsänomistajat pakotetaan.

Metsämaan auraus ei ole vain tärkeää luonnon hävittämistä, vaan myös raaka loukkaus ihmisten oikeuksia vastaan. Auratut alueet eivät koskaan tasoitu, vaan ne jäävät vaikeakulkuisiksi ikiajoiksi. Tämä tekee lopulta metsien virkistyskäytön ja kaikenlaisen pienimuotoisen hoito- ja korjuutyön lähes mahdottomaksi. Tällaisen metsäluonnonko me suomalaiset haluamme ympärillemme?

Metsätöiden koneellistamisessa on menty liian pitkälle. Lasku tästä lankeaa tuleville sukupolville, jotka tulevat kiroamaan meidän lyhytnäköiset metsänhoitomenetelmämme ja nauramaan tyhmyydellemme.

Metsänomistajien olisi tarkoin mietittävä missä oksalla se piru istuu ja mitä ajattelevat maattomat kansalaiset ympäristönsä pilaamisesta, ennen kuin esimerkiksi tuomitaan Natura 2000 -ohjelman ehdotelmia.

Ismo Saloranta
Lieto