Lausteen yksinäistalon tapaus

Turun Sanomien sunnuntai-sivulla 1.9.1996 oli kirjoitus Turun kaupungille kesäkuussa 1996 myönnetystä lainhuudosta Lausteen tilaan. Syyskuussa 1996 lainhuudot on myönnetty Turun kaupungille Kaarinassa ja Vahdossa oleviin Lausteen alueisiin.

Nämä lainhuudot eivät ole mahdollisia, perusteita ei ole.

Asiassa on olemassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu vuodelta 1940, jolla Turun kaupungin vaatimukset valtion omistamaan Lausteeseen on hylätty. KHO:n ratkaisusta on seurannut, että vuonna 1941 pidetyssä maanmittaustoimituksessa Lausteen alueiden omistajaksi on rekisteröity Suomen valtio. Lauste on ollut kruunun maanluontoa koko ajan.

1930-luvulla Turun kaupunki teetätti maistraatin ja raastuvanoikeuden arkistonhoitaja Dahlströmillä 115-sivuisen tutkimuksen tuolloin vielä Kaarinassa sijainneen kruununluontoisen Lausteen yksinäistalon omistusoikeuskysymyksestä. Kaupunki hankki tutkimuksesta 26-sivuisen asiantuntijalausunnon, jonka ovat allekirjoittaneet laamanni Uggla ja lakitieteen kandidaatti Tammio.

Tutkimuksessa Dahlström katsoi, että Lauste oli v. 1605 luovutettu Turun kaupungille ja päätyi kaupungilla olevaan ehdolliseen omistusoikeuteen ja katsoi, että kaupungin tulisi olla oikeutettu verolleostoon. Uggla ja Tammio katsoivat, että valtio omistaa Lausteen yksinäistalon, mutta että kaupungilla oli vakaa hallintaoikeus ja että sen tulisi olla oikeutettu verolleostoon.

Tutkimuksen ja asiantuntijalausunnon perusteella Turun kaupunki haki maaliskuussa 1937 verolleostoa Turun ja Porin läänin maaherralta eli kaupunki omistusoikeutta.

Maaherran päätös on huhtikuulta 1937. Maaherra katsoi lausuntojen osoittavan, että valtio omistaa Lausteen. Maaherra tutki asian ja hylkäsi sen. Turun kaupunki valitti päätöksestä KHO:een. Valituksen mukana oli Ugglan ja Tammion lisäasiantuntijalausunto, jossa esiintuotiin väite, että kaupungilla olisi ylimuistoinen nautinta Lausteeseen.

Asia oli KHO:ssa esillä kuudessa istunnossa. Valitus asiakirjoineen oli kaikkien KHO:n jäsenten tarkastettavina. 21.5.1940 KHO täysistunnossaan äänestyksen jälkeen hylkäsi Turun kaupungin valituksen.

Sekä maaherran että KHO:n ratkaisut ovat hylkääviä päätöksiä; ne eivät ole mitään sellaisia ratkaisuja, että asiat olisi jätetty tutkittavaksi ottamatta. Sitova ratkaisu on, että Suomen valtio on Lausteen yksinäistalon omistaja, mikä on v. 1941 rekisteröity maarekisteriin.

Vuonna 1991 on Lausteesta julkaistu Turun kaupungin entisen lakimiehen Westerlundin tutkimus. Siinä ei ole mitään uutta em. Dahlströmin tutkimukseen ja Ugglan ja Tammion asiantuntijalausuntoihin.

Valtioneuvostolle lokakuussa 1991 osoittamallaan kirjeellä, johon oli liitetty em. Westerlundin tutkimus, Turun kaupunki anoi, että valtioneuvosto toteaisi Lausteen kuuluvan kaupungin omistukseen ja että kruunun maanluonto muutettaisiin perintöluonnoksi.

Rakennushallitus hankki lausuntoja ja selvitti asiaa. Neuvoteltuaan valtiovarainministeriön kanssa, joka puolestaan oli yhteydessä oikeuskansleriin, rakennushallitus marraskuussa 1994 vastasi kaupungin hakemukseen kieltävästi.

Helmikuussa 1996 Turku haki lainhuutoa Lausteeseen Turun käräjäoikeudelta. Liitteenä oli Westerlundin tutkimus. Lainhuutohakemuksen johdosta kuultiin valtion kiinteistölaitosta (rakennushallituksen seuraaja). Kiinteistölaitoksen käyttämä konsultoiva lakiasiaintoimisto - vastoin em. KHO:n hylkäävää ratkaisua ja vuoden 1941 maarekisterin rekisteröintiä valtion omistuksesta - päätyi kirjoituksessaan siihen, että valtion puolelta ei olisi estettä lainhuudon myöntämiselle.

Vastauksenaan lainhuutohakemukseen valtion kiinteistölaitos lähetti lakiasiaintoimiston kirjoituksen käräjäoikeudelle keväällä 1996.

Ei asia näin voi olla. Kiinteistölaitoksen edeltäjä rakennushallitus oli vastannut marraskuussa 1994 kieltävästi kaupungin Laustetta koskevaan anomukseen. Kiinteistölaitosta sitoo em. KHO:n hylkäävä päätös ja vuoden 1941 maarekisteriin rekisteröinti, että Suomen valtio omistaa Lausteen. Valtion kiinteistölaitosta koskevissa pykälissä säädetään, että laitos valvoo valtion etua ja oikeutta.

Lainhuuto myönnettiin kesäkuussa 1996 Turun kaupungin alueella sijaitsevaan Lausteen alueeseen. Toisen käräjäoikeuden alueella Kaarinassa ja Vahdossa oleviin Lausteen alueisiin lainhuudot myönnettiin syyskuussa 1996. Lainhuudon myöntäjät ovat nähneet, että kun kaupungin hakemuksia ei ole vastustettu, niin lainhuudot myönnetään. - Asiaa ei voi nähdä näin. Lainhuudon myöntäjiä sitoo vuoden 1941 maarekisterin rekisteröinti, että Suomen valtio omistaa Lausteen. Maarekisteri on esillä lainhuutoa käsiteltäessä. Lainhuudon myöntäjiä sitoo, että valtion kiinteistölaitos valvoo valtion etua ja oikeutta ja että oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 3 pykälä estää valtion asiamiestä vähentämästä valtion oikeutta.

Tilanne Lausteen alueisiin myönnettyjen lainhuutojen osalta on kestämätön. Lainhuudot purettakoon.

Yrjö Puttonen
entinen asessori, eläkkeellä
Helsinki

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.