Lapsi kaipaa ikäistään seuraa

Luin pöyristyneenä juttua päivähoitolain väärinkäytöksistä (TS 26.5.). Täällä yksi rikollinen vastaa.

Miten lapsiperheitä jaksetaankin aina jahdata jostain asiasta. Kaikki mahdolliset edut on jo meiltä viety - miten ihmeessä tällainen perheitä ja ennen kaikkea lasta ajatteleva etu onkin voinut päästä päättäjien sormien läpi.

Miten voi olla lain väärinkäyttäjä kun tekee niin kuin laki sallii; pitää huolen omista oikeuksistaan; on selvillä valinnan mahdollisuudesta ja osaa käyttää sitä. Jos laki on olemassa ei vika ole kuuliaisissa kansalaisissa vaan päättäjissä.

Minun mielestäni laki on sitäpaitsi hyvä, lapsen kannalta erinomainen.

Itse olen äitiyslomalla oleva sairaanhoitaja. Perheeseemme kuuluvat 4 vuoden ja 6 kk:n ikäiset lapset. Vanhempi lapsistamme on päivähoidossa muutaman päivän kuukaudessa ja jokaisesta päivästä maksamme täyden päivähoitomaksun.

Kasvatusvastuun siirtämisestä ei ole ainakaan meillä kysymys - eipä ole asia ennen juolahtanut mieleenikään. Tuskinpa muidenkaan - tottahan jokainen haluaa lapsensa kasvattaa itse. Eri asia on oppia käytöstapoja ja olemaan erilaisten ihmisten kanssa, tottua olemaan ryhmässä.

Meillä tieto laista, joka mahdollistaa lapsen hoidossa käynnin äitiyslomankin aikana, otettiin ilolla vastaan. Olimme jo varautuneet mukavan tarhapaikan menettämiseen (jota itse jonotimme 1/2 vuotta). Nyt voimme varmistua siitä, että emme itse taas ole tarhajonon hännillä murehtimassa löytyykö hoitopaikka vai ei ja millainen. Todennäköisesti lapsemme hoitopaikka olisi ollut perhepäivähoito, mikä sinänsä on erinomainen pienelle lapselle. Isompi lapsi taas kaipaa toimintaa, virikkeitä ja ikäistään seuraa mitä perhepäivähoidossa on usein yhden ihmisen mahdotonta järjestää. Äitiysloma on aikuisen elämässä melko lyhyt aika, mutta lapsen elämässä se on ikuisuus - varsinkin jos elämä sinä aikana mullistuu täysin.

Mielestäni on hyvä, että lapsen elämässä säilyy uudesta vauvasta huolimatta jotakin tuttua ja turvallista. Pahempaa mielestäni on, että lapselle tulee sellainen olo, että vauvan vuoksi on joutunut luopumaan kaikesta. Varsinkin kun vielä tässä vaiheessa, pienemmän ollessa alle vuoden, isompi lapsi joutuu aina odottamaan, että äiti on saanut ensin vauvan hoidettua. Tarhassa on tasavertainen muiden lasten kanssa.

Itse en käytä lapseni tarhapäiviä kotona viettämiseen (=löhöily?) kuten toimittaja kirjoitti vaan kotitöiden tekemiseen, jolloin voisin paremmin keskittyä lapsiini silloin kun vanhempikin on kotona.

Kirjoituksessa otettiin myös kantaa siihen, että jotkut vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon kaljakassit kolisten. Eiköhän lapsella näissä tapauksissa varsinkin ole parempi olla turvallisessa hoidossa tarhassa missä saa varmuudella ruokaakin kuin katsella vanhempien juomista kotona.

Minä yritän ajatella lapseni parasta - en tunne olevani syyllinen mihinkään väärinkäytökseen tai olevani itsekäs, pidän vain kiinni lapseni oikeuksista. Ilmoittaessani lapselleni tulevasta tarhapäivästä hän vastaa siihen sanomalla, kiitos. Eiköhän sekin kerro jo jotakin.

Ei pieni ihminen voi vaikuttaa siihen miten yhteiskunnan varoja jaetaan. Jos minulta kysyttäisiin ensimmäisenä rahoituskohteena olisivat ihmiset, niin vanhukset kuin lapsetkin. Jätettäisiin pendolinojen ja hornettien ostaminen vähemmälle. Ihmisille saataisiin enemmän työpaikkojakin.

Esimerkkinä lapsille:
käytä oikeuksiasi