Pääkirjoitus 5.6. 1997:
Hallituksen Emu-linja ei kelpaa oppositiolle

Suhtautuminen talous- ja rahaliitto Emuun ja sen jäsenyydestä päättämisen muotoon jakavat edelleen Paavo Lipposen hallituksen ja Esko Ahon johtaman pääoppositiopuolue keskustan jyrkästi eri leireihin. Näissä oloissa pääministeri ja oppositiojohtaja saavat tyytyä iloitsemaan edes siitä, että keskusteluyhteys sentään on olemassa.

Koko Emu-hanke yleensä ja myös Suomen osalta elää ja liikkuu vielä sen verran, että keskustelun jatkamiseen hallituksen ja opposition välillä on tarvetta jatkossakin. Osapuolilla on myös halua keskusteluun, eikä kummallakaan taholla ole pyrkimystä lopullisten ja tiukkojen kantojen lukkoon lyömiseen ilman varmuutta suuresta yhteisymmärryksestä.

Tiistaisten keskustelujen jäljiltä ei yhteisymmärryksestä tosin ole tietoakaan. Jos keskusta odottaa, että hallitus vielä väljentäisi tavoitettaan eikä olisi määrätietoisesti viemässä Suomea ensimmäisten joukossa Emuun, se odottaa turhaan. Sen on pääministeri Lipponen ministerikollegoineen tehnyt riittävän selväksi.

Neuvottelujen realistisena tavoitteena voikin olla vain opposition saaminen hallituksen linjan taakse. Ainakin keskustan osalta se on tässä vaiheessa sula mahdottomuus, kun puolue aikoo päättää asiasta vasta syksyllä.

Käydyt keskustelut myös osoittivat, että päätöksentekotavasta vallitsee yhä jyrkkä erimielisyys. Hallitus ei ole valmis luopumaan tiedonantolinjastaan ja keskusta vaatii edelleen lakia Emu-jäsenyydestä.

Saattaa olla, että suurta kansallista yksimielisyyttä tavoitellessaan Lipponen ja hänen hallituksensa joutuvat antamaan periksi menettelytapakysymyksessä. Jos sillä on saavutettavissa keskustankin myötämielisyys Emu-jäsenyydelle, ei ole mitään järkeä pitää härkäpäisesti kiinni tiedonannosta. Kummallakin menettelytavalla hallitus saa puolelleen eduskunnan enemmistön.

Sen sijaan hallitus ei kasvojaan menettämättä voisi enää luopua tavoitteestaan viedä Suomi Emuun ensimmäisten joukossa. Tässä suhteessa keskustapuolueen on turha odottaa ymmärtämystä omille näkökannoilleen, joiden mukaan Emuun tulisi liittyä aikaisintaan toisessa aallossa.

Esko Aho sai ajatuksilleen sivustatukea Ruotsin sosiaalidemokraattien ratkaisusta lykätä Emu-päätös vuoden 1998 vaalien jälkeiseen aikaan. Se merkitsee väistämättä, että Ruotsi ei voi tulla rahaliiton jäseneksi ensimmäisten joukossa vuoden 1999 alussa.

Suomella ei ole tarvetta seurata Ruotsia Emuun liittyvässä päätöksenteossa. Jos valtiovarainministeri Sauli Niinistön arvio on oikea, tulee Suomelle Ruotsin syrjässä pysymisestä suoraa kilpailuetua.

Ruotsissa yleinen kansalaismielipide ei ole vielä kypsynyt Emu-jäsenyyteen ja hallituksen ratkaisu tehtiin siltä pohjalta. Suomessakin tarvitaan huomattava poliittinen yksimielisyys, jotta hallituksen toimet Emu-rintamalla olisivat uskottavia. Lipposen hallituksella on vielä paljon kiireellistä tekemistä, jos se aikoo ensi vuodenvaihteen tienoilla jo edetä päätöksenteon asteelle.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.