Pääkirjoitus 4.6. 1997:
Turun Puhelimen ratkaisu vahvistaa alueen yhtiöitä

Turun kaupunginvaltuuston maanantainen päätös, jolla Turun Puhelin myydään LSP-ryhmälle, on perusteltu ja todennäköisesti myös maakunnan edun mukainen.

Turku, joka runsaat puolivuosisataa on ollut laitoksen isäntä, kypsyi ratkaisuun hitaasti kiiruhtaen. Loppuvaiheessa hoppu sai osin tragikomediankin piirteitä.

Tarjousruletti, jossa kaupanhierontaa sotki omalta osaltaan ilkivalta, muutti myös päättäjien näkemyksiä kokouksesta toiseen. Jo pelkästään LSP-ryhmän nousu varteenotettavimmaksi ostajaehdokkaaksi, sekoitti ympyröitä pahemman kerran.

Päätöksenteko kaupunginvaltuustossa sisälsi myös kiintoisia piirteitä. Valtuuston puheenjohtajan Jukka Mikkolan toteuttama äänestysjärjestys sai aikaan sen, että LSP-ryhmä ja Telecom Finland eivät olleet äänestyksissä vastakkain.

Kun Tele putosi tavallaan jo kättelyssä, lopputulos oli odotettavissa. Turun Puhelimen kauppaan monella tavalla matkan varrella vaikuttanut valtuutettu Henry Toivari ilmoitti tuoreeltaan, että henkilöstö sitoutuu siihen, että yhtiöllä menisi mahdollisimman hyvin. Se on hyvä lähtökohta.

Turkulaiseen poliittiseen kulttuuriin kuuluu, että asiat eivät suju niin kuin pitäisi. Valittajia löytyy liki joka lähtöön. Nytkin jo ennen päätöstä valtuutettu Olavi Mäenpää ilmoitti, että hän tulee tekemään kaikkensa, että myyntipäätös kaatuu. Hän arveli valitusten vievän kolme vuotta.

Kaupunginjohtaja Armas Lahoniitty vastasi, että kaupunki selvittää, voidaanko kauppa toteuttaa mahdollisista valituksista huolimatta. Toivottavasti voidaan. Turun Puhelimen ja uuden yhtiön juoheva kehittäminen edellyttää, että työhön päästään mahdollisimman pian.

Äänestyksistä huolimatta lopputulos oli selkeä. Puhelimen myynnin kannalla oli 53 valtuutettua kaikkiaan 67 valtuutetusta. Se on Turussa paljon.

Puhelimen kaupan arvo on 590 miljoonaa markkaa. Se on reippaasti sata miljoonaa markkaa enemmän kuin esimerkiksi Kaarinan kaupungin viime vuoden menot. Rahaa Turku saa 505 miljoonaa markkaa ja lisäksi 35 prosentin osuuden uudesta yhtiöstä.

Kauppasumman eli puoli miljardia markkaa Turku käyttää velkojensa lyhentämiseen. Päätös on oikea. Vaikka korot ovatkin laskeneet, korkojen maksu ei hyödytä turkulaisia. Säästyvät korkorahat voidaan vastaisuudessa käyttää kaupunkilaisten kannalta tarkoituksenmukaisemmin. Esimerkiksi koululaitoksen, sosiaali- ja terveyspuolen pahimpien puutteiden paikkaamiseen.

Kun Turku näin on saanut ikäänkuin pään auki, sen on syytä tarkastella muitakin liikelaitoksiaan samalla silmällä. Esimerkiksi energia- ja liikennelaitos olisivat epäilemättä myytävissä tyydyttävään hintaan alan yrityksille.

Kaupunkilaisten palvelut saattaisivat vain parantua, kun erityisosaamista vaativien alojen omistajiksi tulisivat alan yhtiöt. Samalla kaupunki voisi edelleen keventää raskasta velkataakkaansa ja käyttää korkoihin ja lyhennyksiin menevät varat kaupungin kehittämiseen.

Turun Puhelimen myynti on oiva alku Turun nostamisessa taloudellisesti jaloilleen.