Kirjoittajavieras -kolumni
Jari Rusanen:
Ylioppilastulvan
aikaan

Useimmat tämänkin kevään ylioppilaista haluaisivat jatkaa opintojaan yliopistossa. Niiden sisäänottomahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset - eivätkä akateemiset työmarkkinat nykyistä enempää vetäisikään. Niinpä tosiasia on se, että valtaosa kevään ylioppilaista joutuu tyytymään yliopistoja alempiin oppilaitoksiin.

Korkeakouluista rannalle jäävien määrän vähentämiseksi yliopistot voisivat tietenkin lisätä aloituspaikkojaan, mutta se tie johtaisi muun muassa akateemiseen suurtyöttömyyteen.

Osin ylioppilastulvankin laskuojaksi, eräänlaisiksi korvikeyliopistoiksi, on Suomeen viime vuosina perustettu niin sanottuja ammattikorkeakouluja. Niissä ei kuitenkaan suoriteta korkeakoulututkintoja, joten nuoriso ei tunnu ottavan ammattikorkeakouluja oikein vakavasti vaan pitää niitä ammattioppilaitosten jatkoluokkina - jollaisiksi niitä ei tietenkään ole tarkoitettu.

Onpa ammattikorkeakoulu monelle ylioppilaalle vain työttömyyskortiston vaihtoehto taikka välietappi matkalla oikeisiin korkeakouluihin.

Onko ylioppilassumaa lähdetty purkamaan väärästä päästä, kun kaikille ylioppilaille on pyritty takaamaan - yleensä siis yliopistoa alempi - opiskelupaikka? Vai onko ylioppilaita liikaa? Pitäisikö nuoria ehkä nykyistä enemmän ohjata ammattioppilaitoksiin? Koulutustahan ei koskaan ole liian paljon; kysymys on sen oikein suuntaamisesta. Esimerkiksi kolmen vuoden lukiokoulutuksesta pitäisi kai olla jotain muutakin konkreettista hyötyä kuin yhden vuoden hyvitys ammattioppilaitoksessa?

Jopa noin puolet ikäluokasta kattava ylioppilaiden määrä on ainutkertaista maailmassa. Lähivuosina esimerkiksi metalli- ja elektroniikkateollisuus tarvitsee runsaasti lisää nuoria tekijöitä. Lukion jälkeisessä toisen asteen ammattikoulutuksessa opiskelevat ylioppilaat ovat sekä opiskelijoiden itsensä että teollisuuden kannalta katsottuna nykyisin eräänlaisessa päällekkäiskoulutuksessa. Kaksinkertainen toisen asteen koulutuskäytäntö ei ole myöskään yhteiskunnan etu - vaikka se työttömyyslukuja ehkä kaunistaakin.

Jos lukion sisäänottoa vähennettäisiin, niiden tasoa saataisiin samalla nostettua ja opetusryhmiä pienennettyä - jolloin myös opettajien työpaikat säilyisivät. Samalla voitaisiin siirtyä entistä yksilöllisempään opetukseen ja opinto-ohjaukseen. Ehkäpä tällöin päästäisiin arvioimaan myöskin oppilaiden jatkokoulutusominaisuuksia eikä vain heidän nykyisiä koulusuorituksiaan, kuten nyt.

Lukiokynnyksen noustessa sinne pääsemisen kriteerien tulisi olla selkeät. Oikeusmurhien estämiseksi ja oppilaiden todellisten ominaisuuksien selvittämiseksi voitaisiin siirtyä esimerkiksi valtakunnallisiin koepankkeihin ja arvosteluasteikkoihin, mahdollisesti myös sisäänpääsykoekäytäntöön. Tällöin rimaa korkeimmalla pitävien yläasteiden oppilaat eivät enää joutuisi muita ikätovereitaan huonompaan asemaan, vaan lukioihin tulisi sekä sinne haluavia että siellä pärjääviä oppilaita. Vähitellen yhteiskunta saisi oikeat pelaajat oikeille pelipaikoille - ja kansalaiset ammatteja sieltä, missä työpaikatkin ovat.

Kirjoittaja Jari Rusanen on Turun Lyseon koulun rehtori.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.