Urbaani ajattelu puuttuu

Suomessa ei juurikaan asetuta puolustuskannalle, kun joku esittää totuutena kaupunkien huonoja puolia maaseutuun verrattuna. Suomesta kun puuttuu urbaani ajattelu.

Tähän tulokseen on päätynyt myös Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tuore raportti Menestyksen eväät. Sen mukaan eivät edes kaupunkilaiset itse puolusta kaupunkien tarpeita maaseutuun verrattuna.

TS:ssa julkaistiin kirjoitus (25.5.), jossa Takaisin maalle -kirjoittaja luetteli melkoisen määrän asioita, jotka hänen mielestään on kaupungissa pielessä. Totta varmasti on, että elämä kaupungeissa on erilaista kuin maaseudulla. On yksilöllistä, miten muuttaja sopeutuu urbaanisoituneeseen ympäristöön.

Ymmärrettävää on, että tietty kulttuurishokki voi olla vääjäämättä edessä. Mutta jos on asunut koko ikänsä kaupungistuneessa ympäristössä, ei koe ihan samalla tavalla kuin kyseinen kirjoittaja.

Uskon, että kaupunkilainen kunnioittaa luontoa siinä kuin maaseudulla asuva serkkunsa. Onhan ensinnäkin useita poliittisia näkökulmia läpäisevä vihreys ensisijaisesti ollut kaupungeista lähtöisin olevaa ajattelua.

Toiseksi eivät ainoastaan kaupunkilaiset pidä lemmikkejään suljetuissa tiloissa tai häkeissä kuten kirjoittaja väittää. Verrata voi tilannetta vaikka maatalouden kana- ja sikatuotantoon ja sen käytäntöihin. Eläinrääkkäystapauksissa asianosaisina ovat olleet myös maataloustuottajat, joiden pitäisi hallita oma ammattinsa.

Toki kaupunkiolosuhteissa isokokoiset kotieläimet saattavat kärsiä, mikäli niitä ei hoideta ja ulkoiluteta riittävästi. Mitä tulee koirien jätöksiin, niistä on pykälänsä Turun kaupungin järjestyssäännöissä. Kaupungeissa jätökset vaarantavat hygieenisyyttä ja myös eläinten terveyttä siinä kuin lastenkin. Ne on korjattava pois yleisiltä alueilta. Vaikka jätökset ovat luonnonmukaisia, kaupungeissa tiheän asutuksen vuoksi, ne eivät ole vaarattomia. Siksi kotiäitien huoli on ymmärrettävää.

Itse kaupungissa kasvaneena, en ole kokenut asfalttipihoja virikkeetömiksi. Lasten mielikuvitus on rajaton ja tärkeitä ovat hyvät kaverisuhteet, joita kaupungeista on löytynyt ainakin määrällisesti enemmän kuin haja-asutusseuduilta.

En myöskään usko, että pelkästään urbaani ympäristö tekee nuorista itsetuhoisia. Sellaisen teorian mukaan mm. Euroopan vanhoissa kulttuurikaupungeissa pitäisi nuorilla olla vaarallista sekä asua että liikkua. Näin ei kuitenkaan ole. Kaupunkien nuorisolla on tietysti ongelmansa, mutta niin on myös maaseudulla omansa. Maaseudun nuoret miehet ovat vaikea ryhmä sekä koulutuksellisesti että sosiaalisesti. Kaupungeissa ei aina voi tehdä ihan samaa kuin maaseudulla, mutta monet harrastusmahdollisuudet antavat vaihtoehtoja.

Pitäisi myös muistaa, että aina kaupungissa asunut ei kaipaa kaikkea, mitä on traditionaalisesti tehty maalla. Kesämökkeily, huvilaelämä ja veneily tuovat urbaanin elämään maaseututekemistä.

Mitä tulee lihomiseen suomalaiset ovat Euroopan lihavinta kansaa, mutta uskon, että se ei ole yksin urbaaniongelma. Maatalouden teknistyminen ja automaatio ovat vähentäneet oleellisesti fyysisen liikunnan tarvetta myös maaseudun elinkeinoissa.

Suomalaiset ovat maaseutumielisiä, mutta eivät halua maksaa siitä kohtuuttomasti. Kaupunkilaisena voimme hyödyntää maaseutua kuluttajana ostamalla siellä tuotettuja elintarvikkeita. Tärkeä merkitys maaseudusta on myös se visuaalinen ja esteettinen mielihyvä, jonka saa siellä vieraillessa.

Toisaalta luontoa on myös kaupungeissa. Kaupunkimaiseman näkeminen katuineen ja taloineen kauniina on mielestäni myös sallittua. Kaupungissakin voi viihtyä. Sanotaan sitä nyt vaikka urbaaniksi ajatteluksi.

Merja Kärkkäinen
Kirjoittaja on turkulainen mainostoimittaja.