Pääkirjoitus 29.5.1997
Tiedon puute ja byrokratia
estävät EU-tuen hakemisen

Suomalaisilla yrityksillä on vaikea sopeutua Euroopan unionin jäsenyyden mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin saada tukirahoja yhteisestä kassasta. Taustalla on paljon suurta tietämättömyyttä, mutta myös välinpitämättömyyttä ja ennen kaikkea EU-byrokratian pelkoa.

Keskuskauppakamarin kyselytutkimus toisti muun muassa valtiovarainministeriön jo aiemmin kertoman ja tiedossa olleen suomalaisyritysten tietämättömyyden EU-rahoituksen pelisäännöistä. Tämän seurauksena Suomessa makaa suuria summia unionin tukirahoja käyttämättöminä ja yritykset suuntaavat hakemuspaperinsa lähes yksinomaan kotimaisen rahoituksen perään.

Niukkojen pääomien maassa tällainen käytäntö on nurinkurista, kun investointien tekemiseksi, työllisyyden parantamiseksi ja erilaisten hankkeiden toteuttamiseksi olisi otettava marjakin maasta.

On totta, että EU-rahan saaminen on tehty tarpeettoman hankalaksi. Pienen summan hakeminen tyssääntyy usein jo siihen, ettei kannata nähdä vaadittua vaivaa ja raportoida neljännesvuosittain unioniin päin hankkeen edistymisestä.

Unionin rahoitus on usein myös niin ahtaasti rajattua, etteivät hyvätkään hankkeet tahdo sopia annettujen raamien sisään. Tästä on ollut valitettavana seurauksena, että pienet ja keskisuuret yritykset, joille monet tuet ovat nimenomaan tarkoitettuja, loistavat poissaolollaan rahanjaosta.

Koko tukijärjestelmä on pahasti vinossa, kun julkinen sektori, etupäässä kunnat ja erilaiset laitokset, kuittaavat rahaa yritysten asemesta. Niillä on halua, taitoa ja aikaa seikkailla byrokratian viidakossa rahoitusta saadakseen.

Suuri osa yritysten tietämättömyydestä menee huonon tai lähes olemattoman tiedottamisen tiliin. Monimutkaisten ja vaikeaselkoisten rakenneohjelmien tietämys Suomessa on hämmästyttävän kehnoa. Kun kyselyn mukaan vain kolme prosenttia yrityksistä ilmoitti tuntevansa hyvin ohjelmat ja niihin liittyvät rahoitustuet, on tiedottamisessa sarkaa vielä pitkäksi ajaksi. Sitä paitsi ohjelmat muuttuvat alituisesti. Peräti 28 prosenttia yrityksistä on täysin tietämätön EU:n rahoitustukiasioista.

Tiedotusvastuu asettuu muun muassa maakuntien liitoille, koska ne vastaavat EU-ohjelmien valmistelusta ja toteuttamisen seurannasta. Nykyistä tehokkaammat tiedotuskampanjat ovat todella tarpeen, jos julkisyhteisöjen lisäksi halutaan EU-rahan käyttäjiksi myös yrityksiä.

Toiseenkaan äärimmäisyyteen ei pidä mennä. Rahareikien keksimällä keksiminen ei ole perusteltua vain siksi, että Euroopan unionilla on rahoitusjärjestelmiä. Suomalaiset veronmaksajat kuitenkin lihottavat EU:n kassaa niin huomattavalla summalla, ettei tarvitse hattu kädessä seisoa, kun jotakin on tulossa takaisin.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.