Kolumni 29.5.1997
Silmä joka ei sammu

Neuvostotieteen suuria saavutuksia oli mikrobetoni. Betoni, jolla on korvat.

Kun sitä valettiin seiniin, saatiin seiniä, joilla on korvat.

Kansalaisten, omien ja vieraiden kuuntelu perustui käsitykseen, jonka mukaan valvottu maailma on hallinnassa.

Kun tiedetään, mitä tapahtuu joka hetki, tiedetään kaikki.

Usein ilmiantajat tiesivät enemmänkin kuin vain sen, mitä tapahtui. He lukivat ajatuksiakin, tosin omiaan.

Mikrobetonista ja valvonnasta on väännetty lukemattomia vitsejä, joille on naurettu niin että. Kun kehitys meilläkin vielä vähän kehittyy, saamme ruveta vääntämään kotikutoisia vitsejä samasta perusaiheesta.

Tekniikka on kuitenkin hieman muuttunut: meillä kuten muuallakin valvoo nykyisin silmä.

Valvova silmä on nyt toinen kuin ennen. Isoäitini jaksoi muistuttaa meille pojanklopeille alvariinsa, että Taivam pappa näkee kaiken. Siksi mitään ei voinut tehdä salaa.

Nyt sana on muuttumassa todeksi. Kehityksen suunta on kaikissa teollisuusmaissa sama. Tekniikalla korvataan henkilökuntaa. Mitä vähemmän on poliiseja kadulla, sitä enemmän on valvontakameroita seinissä.

Turussakin on jo kohta parikymmentä valvovaa silmää, jotka näkevät muutakin kuin liikenteen. Kameroiden monitoreihin välittämä värikuva on varsin hyvätasoinen.

Lisäksi on lukuisia yksityisiä valvontakameroita, jotka kuvaavat kaiken aikaa.

Julkisten tilojen valvontaa tutkinut kanadalainen sosiologi Rob Shields kertoi(HS 25.5.), että menossa on kameravalvonnan kolmas vaihe.

Ensimmäisessä kamerat kätkettiin, valvonta oli salaista. Nyt valvontaa esitellään reteesti: näytetään, miten hyvin homma on hallinnassa.

Kiintoisat valvonnassa saadut otokset ovat kysyttyjä myös televisiossa.

Onneksi me olemme tässäkin asiassa jälkijunassa. Meillä on edetty vasta vaiheeseen, jossa liikenteen valvonnassa otettuja nauhoja on näytetty televisiossa.

Niillä on havainnollistettu jalankulkijan turvattomuutta. Kuvat on otettu kaukaa ja jalankulkijaa ei pysty tunnistamaan.

Toiseen suuntaan on edetty poliisiteeveen kaltaisissa ohjelmissa, joissa valvontakameroiden otoksilla pyritään tunnistamaan konnia.

Piilokamerat eri versioineen tuovat myös oman lisänsä. Niissä kuvataan salaa, mutta pyydetään jälkikäteen lupa otoksen esittämiseen.

Maailmalla on edetty vaiheeseen, jossa muka aidosti salaa kuvattuja pätkiä tehtaillaan näyttelijöiden avulla. Aito tirkistely on myyvempää kuin näytellyn kohtauksen katsominen.

Valvontakamerat tallettavat kaiken. Britanniassa keskustellaan itsemurhayrityksen tehneen oikeuksista. Otos, jossa näytettiin epätoivoinen ranteiden viilto, sai runsaasti katsojia.

Yhdysvalloissa uutiskilpailu on veristä. Uutisetkin ovat verisiä, onnettomuudet myyvät. Dramatisoidut ja tehosteilla terästetyt uutiset myyvät vielä paremmin.

Uhrien intimiteettisuoja ohenee olemattomaksi, kun kamera seuraa tiiviisti esimerkiksi liikenneonnettomuuden tai tulipalon pelastustöitä.

Kamera tuo kohteen lähelle katsojaa. Se näkee tarkasti, todella tarkasti. Television lauluohjelmia nähneet muistanevat lähikset joidenkin laulutaiteilijoiden pikkukielestä.

Torontossa kerrottiin totena seuraavaa tapausta. Paikallisen urheilupyhätön yhteydessä on hotelli, jonka eräistä huoneista näkee baseball-kentälle kuin Hjalliksen saunasta.

Kerran ottelutauon aikana kamera zoomasi katsomoa ja pysähtyi erääseen ikkunaan. Valvova silmä näki sängyn ja siinä kiehanneet katsojat, jotka olivat keskittyneet enemmän toisiinsa kuin peliin. Päällä ei ollut rihmaa eikä peitettä. Näkymä siirtyi jättitaululle.

Yleisön spontaani reaktio oli raikuva.

Nykyisin pitää alati muistaa, että kameran valvova silmä voi olla lähempänä kuin arvaammekaan.

Isoäitini ohjevarastoon kuului myös kipakka varoitus kuumista kivistä. Niitä putoili taivaasta, jos ryyditti puhettaan ärräpäin ja muin voimasanoin.

Onneksi sana ei ole siltä osin muuttunut todellisuudeksi, tähän mennessä.

Insinööreillä riittää vielä työmaata.

Kirjoittaja on Turun Sanomain päätoimittaja

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.