Tässä hetkessä
opettajana – oppilaana

Olavi Nummela

Työllisyystilanne on heikentynyt vuoden 2009 aikana huolestuttavasti. Vaikka se koskee kaikkia ikäryhmiä, on se kohdistunut erityisesti nuoriin työnhakijoihin. Jo kesätöiden saanti oli vaikeaa. Tämä ei ole hyvä kehityssuunta, ja sen takia tarvitaan tehokkaita ja nopeita toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi.

Työhallinnon toiminnan painopiste on jostain syystä vieläkin se, että nopeasti avoimille markkinoille. Tämä ei toimi varsinkaan nyt, kun avoimen sektorin työantajat eivät palkkaa uusia työntekijöitä, vaan pyrkivät turvaamaan nykyiset työpaikat.

On huomattava, että työnhakijat ovat yksilöitä, ja että he tarvitsevat erilaisia polkuja omien suunnitelmiensa eteenpäin viemiseen. Hyvin monet tarvitsevat kehitykseensä pitempiä työskentelyjaksoja työvoimapoliittisissa projekteissa, joita kolmas sektori vertaistoimijana hallinnoi. Kaikilta ei onnistu nopea siirtyminen toimenpiteestä toiseen, vaan tarvitaan rauhaa suunnitelmien rakentamiseen, ja myös turvaa sosiaalisesta verkostosta, jota toiminta hänelle antaa.

Toimintaamme tulee valitettavan monia henkilöitä, joille lyhyet eri työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat saaneet aikaan umpikujan ja turhautumisen koko järjestelmään. Järjestelmä, tai sen ismit, eivät voi olla itsetarkoitus, vaan sen tulee tukea sen piiriin kuuluvia henkilöitä. He etsivät kuitenkin koko ajan reittejä työllistymiseen.

Eri yksilöillä on erilaista osaamista, myös hyvin korkeatasoista, mutta heidän kehityksensä esteenä ovat olleet jäykät ja lyhytkestoiset toimenpiteet. Usein toiminnan ohjaajatkin ovat ”joutuneet” oppilaan asemaan, mikä tietenkin pitää mielen nöyränä ja realistisena. On oltava tarkkana, ettei mene mukaan niihin väittämiin, että kaikki työttömät ovat ammattitaidottomia.

l

Huolestuttavaa on se, että julkishallinto, kunnat ja valtio, säästävät nyt talousvaikeuksiin vedoten kuntouttavien ja työllistymistä edesauttavien kehityshankkeiden palveluiden hankkimisessa. Tämä ei ole tähän hetkeen oikein ajoitettua toimintaa, koska ns. säästöistä saadaan vain kuluja. Päinvastoin, nyt tarvitaan tehostettua kohdentamista näille henkilöille ja heille tarjottaviin palveluihin, ettemme edesauta heidän syrjäyttämistään yhteiskunnasta.

On paljon puhuttu, että luovat alat ovat tärkeitä tulevaisuuden työllistäjinä. Kuitenkin todellinen suhtautuminen niihin on hyvin ennakkoluuloista, ja ajatellaan, etteivät ne ole oikeita töitä. Koska pyrimme olemaan myös innovatiivinen palveluiden tarjoaja, on eräs työvoimapoliittinen projektimme keskittynyt tälle alueelle, vaikka tiesimme sen tuloksellisuuden mittaamisen vaikeaksi.

Kokemuksemme projektista on se, että tämän tyyppiselle toiminnalle on erittäin suurta tarvetta. Valitettavasti toinen kokemuksemme on se, että työvoimapoliittisten koulutuksien hankinta näille aloille, perusopintoihin tai erikoistumisopintoihin, on aivan alkutekijöissä, tai jopa puuttuu valikoimista kokonaan.

Kuitenkin me ”tavallisen työn tekijät” tarvitsemme luovan toiminnan tekijöiden tuotoksia Savonlinnan oopperapäivillä, Turun Musiikkijuhlilla, Ruisrockissa, Turun Taidemuseossa tai kirjastossa, jotta jaksamme puurtaa arkisessa työssämme. Tarvitsemme myös näille aloille suuntautuvia työvoimapoliittisia koulutuksia.

Kirjoittaja on Turun Seudun työttömät ry:n puheenjohtaja.