Lukijan kolumni: Sydämen silmin näkee pintaa syvemmälle

Timo Jakonen

LUKIJAN KOLUMNI

Mikael Miikkola

Hämmästyttää sekä viehättää, kun yhä maallistuvammassa Kalevalassa koetaan voimakasta vetoa ikonimaalaukseen.

Perinteisenä toimituksena se on rukousta. Hengellistä tyhjentymistä ja mielen kokemusta taiteen avulla.

Ikonimaalari pelkistää teoksensa kaikesta henkilökohtaisuudesta ja pysyy itse nimettömänä.

Ikonit, pyhät kuvat ovat kuin sanattomia runoja. Ne viittaavat tuonpuoleiseen ja jumalalliseen. Ovat ikkunoita toiseen maailmaan.

Ikoniin katsominen on rukouksellinen tila katsojan ja näkymättömän välillä. Se aloitetaan "ristinmerkillä" ja kumartamisella. Kirkossa ja kotona. Aina siellä, missä ikoni sijaitsee.

"Sielu ei koskaan ajattele ilman kuvaa", sanoi Aristoteles.

Ikonitaiteen kuvat ovat kaksiulotteisia. Perspektiivi on käänteinen. Henkilöt, rakenteet ja esineet ovat symbolisia. Pyhittyneiden hahmot ja kasvot kuvataan kohti katsojaa.

Persoona on ainoa oleellinen aihe. Ikonitaiteessa pyhyys kuvataan sekä sanoin että sädekehällä. Ikuisuuden valo tulee sisältä. Siksi ikoneissa ei kuvata varjoja.

Kukin ikoni on "toistettu". Kirkko on tarkoin määritellyt ikonien esitystavan. Niitä ei voi maalata ilman teologista perustaa. Eikä omasta päästä.

Ikoni siunataan tehtäväänsä kirkossa. Eräs munkki vertasi sitä kihlaamiseen: "Neidon persoona ei muutu mutta hänen asemansa ja olotilansa vahvistuu ja muuttaa parin suhteen toisenlaiseksi."

Kirkossa ikonit ovat rukousyhteyden näkyvä merkki.

Kun ikonia suudellaan, saadaan fyysinen kosketus pyhyyteen. Se ei ole materiassa vaan siinä, minkä ikoni tuo ilmi ja läsnäolevaksi. Ikään kuin avataan puhelinyhteys tuonpuoleiseen.

Kenelläkään ei ole monopolia totuuteen. Uskonnollinen kunnioitus on herkkä ja haavoittuva tunne. Ei saa loukata, mikä on toiselle pyhää.

Martti Ahtisaari on todennut, että oman uskonnon tuntemus auttaa ymmärtämään muita uskontoja sekä maailmankatsomusta.

Uskonnosta on tulossa entistäkin näkyvämpi yhteiskunnallinen nimittäjä.

Kirjoittaja on ortodoksisesta pappissuvusta.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.