Lukijan kolumni: Oodi akuutin pamauksen jälkihoidolle

LUKIJAN KOLUMNI

Saku Joukas

Omakohtaisen tilastoni mukaan ajaudun jonkinlaiseen tapaturmaan keskimäärin noin kerran vuodessa (tiedän, että harrastevalinnoilla lienee kohottava vaikutus, mutta anyway).

Tämän vuoden "tick in the box" tuli taas hoidettua. Hyppäsin fudismatsissa puskutilanteessa päät yhteen vastustajan puolustajan kanssa. Tuloksena aikamoinen aivotärähdys ja useita murtumia kasvoissa – ja tietysti vakuutus ei ollut tuossa tilanteessa voimassa.

Jep jep, mutta hei, tämä kolumni ei olekaan "määmää"-tilitys, vaan oodi suomalaiselle terveydenhuollolle, niille ihmisille siinä!

On eräs keskiviikkoilta erään joen toispuolel, eräällä pallokentällä, kello on noin 22 ja risat. Mahtavat pelikaverit huolehtivat sekavan minän erään yliopistollisen keskussairaalan päivystykseen.

Siellä minua tutkii kaksi erikoistuvaa lääkäriä, 3–4 sairaanhoitajaa, keskellä yötä minusta otetaan tietokonetomografia. Poskipää on rutussa, ontelo kasassa ja niin edespäin.

Pääsen lopulta aamuyöllä mökille toipumaan lupauksella, että hoida aivotärähdys pois – ensi viikolla leikataan. Saan hyvät lääkkeet avuksi. Olo on kuin olisi päähän puskettu, ja kuumetta on monta päivää.

Seuraavana tiistaina olen jo eräässä toisessa kaupungissa, kirurgisella poliklinikalla. Nyt minua tutkii ystävällinen ja vakuuttava erikoislääkäri. Hän panoroi avaruustyylikkäästi TT-kuvaani ja selittää, mikä päässäni on rikki, sekä mitä minulle pitäisi tehdä.

Ymmärrän hyvin; asennetaan titaanilevy, vetokoukku ja lommautetaan kupru takaisin. Kaveri osaa hommansa. Hoitajat ovat ihania ja ystävällisiä. Minä pääsen kotiin.

Vain pari päivää, ja on torstai. Saavun taas sairaalaan, nyt leikattavaksi. Minut otetaan ystävällisesti vastaan, tunnistetaan useasti. Hoitajat ovat upeita ja selittävät... hmm, kaiken. Minua ei jännitä, muutenkaan, mutta varsinkaan ei nyt.

Pääsen hiukan yhden jälkeen leikkaussaliin. Minua hoitaa anestesialääkäri, useampi leikkaus- ja anestesiahoitaja sekä leikkaava erikoislääkäri. Tarkastuslistat käydään läpi, kaikki ovat rauhoittavan ammattitaitoisia ja hymyilevät. Leikkaava erikoislääkäri saapuu paikalle, hän selittää jälleen, miten operaatio aiotaan toteuttaa.

Olen aivan samaa mieltä toteutustavasta ja toivotan hänelle menestystä operaatioon.

Herään hetki ennen neljää. Onpa hyvä olo, monta ystävällistä hoitajaa tiedustelee vointiani ja huolehtii minusta. Ovatpa he kauniita, minua hymyilyttää.

Herään ennen viittä, leikkaava lääkäri käy tervehtimässä ja kertoo operaation onnistuneen hyvin, on oikein tyytyväinen – minäkin olen. Heräämön hoitajat lääkitsevät alkaneen kivun.

Kohta minun onkin aika palata tosimaailmaan. Pääsen osastolle. Siellä minut ottaa vastaan ystävällinen, aksentista päätellen maahanmuuttajataustainen mieshoitaja. Hän hoitaa minua kiireettä. Saan maistuvan bolognesepastan. Haaveilen kahvista. Olen lääkehuuruissa. Odotan iltapalaa. Huomenna minut kotiutetaan. Tehtävä suoritettu.

Mikä tässä kertomuksessa on sitten niin ihmeellistä? Ei mikään, niin juuri, ei mikään. Suomalainen terveydenhoito toimii niin kuin se toimii.

Ja mitäpä tämä lysti sitten minulle maksoi? Ehkä muutaman kympin, ehkäpä satasen; poliklinikkamaksuineen, lääkäreineen, hoitajineen, kuvineen, ruokineen kaikkineen. 

Suomi on merkillinen maa, jonka terveydenhoito on merkittävää. Minä maksan taas ensi vuonna hymyillen veroni. Ei siksi, että tämä sattui minulle, vaan siksi, että se olisi voinut sattua myös jollekin valmentamistani junioreista, tai jolle kulle, jolla ei omista varoistaan olisi tällaista varaa maksaa. Siksi.

Pitäkää ihmiset tämä, pidetään me kaikki tämä.

Ja te kaikki, jotka työksenne huollatte,  hoidatte, korjaatte ihmisiä: Olkaa ylpeitä itsestänne, olette uskomattomia, ja parhaita! Ja jaksakaa hymyillä!

Kirjoittaja on lentoupseeri, everstiluutnantti  ja tapaturmaherkkä elämäntapaurheilija.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.