Lukijan kolumni: Kaivatut ja kaihdetut jälleennäkemiset

LUKIJAN
KOLUMNI

Juhani Valtonen

Erilaisten ihmisryhmien kokoontumiset vuosikymmeniäkin sitten tapahtuneitten hajaantumisien jälkeen ajoittuvat usein kesän korvalle. Kiitos yleisemmin opetusministeriön laatimien vuosikellojen.

Tunnetuimpia ”kokoontumisajoja” ovat eri opinahjojen niin sanotut luokkakokoukset. Nuo kaivatut ja joskus kaihdetutkin.

Etenkin suurten ikäluokkien saavutettua jopa viitisenkin vuosikymmentä ”maailmalle lähdön, diasporan” kruunaamasta valmistumisseremoniasta, jollakin alkaa nostalgisuus vallata mielen ja hän päättää kutsua joukon kokoon.

Paljon selvittely- ja salapoliisityötä ja hyviä hermoja ympäri maata ja maailmaa levinneen lauman tavoittaminen vaatii. Aina kuitenkin joku tietää jostakin porukkaan kuuluvasta jotain ja ketjutus tuottaa tuloksia.

Vaikeuskerrointa lisää huomattavasti avioitumisien kautta muuttuneet nimet ja joidenkin jo mahdolliset lopulliset, täysin pitävät tupakkalakot.

Kun sitten on vaivoin ja hermoja rassaten saatu haarukoitua ja synkronoitua useiden kymmenien (eläkeläisten?) aikataulut, mieliteot, allergiat sun muut rajoitteet, voidaan vihdoin ilmoittaa aika ja paikka, jossa ainakin toivotusti iloinen jälleennäkeminen saa historiallisen hetkensä. Odotukset ja jännityskin alkavat siitä hetkestä nousta.

Yhtään ei tarvitse hävetä, jos paikalle saapuneitten osanottoprosentti lyö kaikki yhteiskunnalliset vaalit mutta ”jää” väliin 70–80. Se on oikeastaan varsin hyvä saavutus.

Eikä edes liikemaailmasta tuttu ilmaisämpärimagneettikaan tuskin sitä olisi kyennyt nostamaan. Ainahan on meitä yhteiskunnan tukipilareita, joiden täytyy syystä tai toisesta ”päivystää” kotiseudullaan juuri tuona päivänä.

Järjestelykykyä kyllä omaten, mutta muutaman kuukauden ennakkotieto ajankohdasta ei ole riittävä. Tai jonka tyttären tyttären vaippaihottuman paranemisprosessi vaatii tauotonta viereltä seuraamista.

Lopuksivaroituksen sana: ole valmis järkyttymään. Paikalle saapuu vanhoja, ontuvia, yskiviä, parrakkaita ja/tai kaljuja äijiä sekä – luvalla sanoen – hehkeimmät päivänsä armotta jo viettäneitä rouvas- tai leskihenkilöitä. Todennäköisesti et heitä vastaantulijoina kadulla edes tuntisi.

Mutta nyt sinun on vain pakko arpoa osanottajanimilistalta sopivin nimi aina kulloisellekin henkilölle. Joka sekin on vaikeaa.

Mikä sitten on tilaisuuden anti eli mitä siellä tapahtuu? Koska aikaa yleensä on rajallisesti, menee suurin aika edellä mainitusta järkytyksestä toipumiseen.

Syvällisempiin tutustumisiin taikka tiedonsaantiin siitä, miten kunkin elo on edennyt tällä välin, ei monenkaan kanssa ole mahdollisuutta.

Eli varsin vieraina toisilleen saliin mennään ja valitettavasti myös pois tullaan. Tekeepähän jokin ravitsemusliike kuitenkin siltä illalta kohtalaisen tilin. Ja filmiteollisuus voi fantasioida täysin omiaan saman otsikon alla.

Karmeinta kuitenkin olisi, jos sinulle kävisi kuten eräälle tutulle. Kun hän astui saliin, jossa jo oli melko runsaasti väkeä, luokkakavereitaan sieltä puolivuosisadan takaa – ilmeisesti – kiirehti eräs harmaaksi hiuksensa kaiketi värjännyt vanhempi naishenkilö häntä kohti ja ojentaessaan kätensä tervehtiäkseen kysäisi: ”anteeksi, mutta mitä ainetta te meille opetitte?”.

Tarinan opetus on, ettei sekaannusten välttämiseksi kannata kutsua luokkakokouksiin aikanaan luokkaa opettaneita vaikka kuinkakin rakkaita opettajia.

Kirjoittaja on turkulainen
elämäntapatarkkailija.

Ainahan on meitä yhteiskunnan tukipilareita, joiden täytyy syystä tai toisesta ”päivystää” kotiseudullaan juuri tuona päivänä.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.