Lukijan kolumni: Ei kannettu oppilas koulussa pysy

LUKIJAN KOLUMNI

Mikael Miikkola

Muinoin vankeusrangaistus kärsittiin. Sitten suoritettiin. Nykyään se nautitaan. Vankiloissa jopa lakkoillaan. Sama yhteiskunnallinen suuntaus on heijastumassa myös perusoppimiseen.

Peruskoulusta pullahtelee lisääntyvässä määrin nuoria, jotka eivät osaa lukea, kirjoittaa tai laskea. Jotkut eivät tiedä, mitä vuorokaudenaikaa eletään.

Kymmeniä tuhansia rima notkuen peruskoulun läpäisseitä on ”kateissa”.

 Peruskoulussa ei ole yhtenäistä tasomittausta. Päättötodistus ei kerro todellista osaamista. Joillekin syntyy stressiä, kun ruotsin seiska vinksahtaa lukiossa vitoseksi. Siellä mitataan oppilaan osaamista ja tasoa.

Pudokkaille nippa nappa ehditään heittää pelastusköysi, mutta elvytys on vaativaa.

Turun lukiot ovat tupaten täynnä oppilaita. Silti sitoutuminen koulutyöhön sekä tulokset ovat valtakunnan laadukkaimpia.

Peruskoulun päättäneen hakeutuessa ammatilliseen koulutukseen linjan valinta saattaa syntyä mielikuvista. Todellisuus voi turhauttaa. Siksi ammattikoulutuksessa on liian paljon keskeyttämisiä.

Kasvattajat pyrkivät hellästi ohjaamaan haparoivan hänen avujaan korostavalle uralle. Se edellyttää opettajilta ja opinto-ohjaajilta ihmissuhdetaitoja sekä valmentavaa johtamista. Myös lisää ohjaajaresursseja.

Työssäkäymisen kulttuurikin on muuttunut. Työaika voi olla mikä tahansa. Suomea ei enää voi vaatia, mutta työssä tarvitaan yhteinen kieli. Yhä kehittyvien ICT-vempaimien käyttö kuuluu osaamisinfraan.

Yritysten bisneksessä säästäminen, työturvallisuus, itsenäinen työskentely sekä asiakaspalvelu korostuvat. Pelkkä alan perusosaaminen ei enää riitä.

Kouluttajan vastuu kasvaa. Meillä ei ole varaa menettää nuoria työelämän ulkopuolelle vain sen takia, että koulutusjäjestelmässä ei osata lähestyä ja palvella nuoria oikealla tavalla.

Kun toisen asteen opetushenkilöstö ensi syksynä siirtyy vuosityöaikaan, on sen paineensietokyky koetuksella.

Valtakunnallinen toisen asteen koulutusuudistus tehtiin väärinpäin. Ensin valtio leikkasi rahat. Sitten uudistettin hallinto! Sopeutus oli raju. Nyt poliittisissa keskusteluissa vaaditaan ammatillisen- ja lukiokoulutuksen resurssien lisäämistä.

Mutta kuten urheilussakin, tuloksia ei synny, elleivät perustaidot ole hanskassa.

Jos nuoren peruskoulutustaso on kehno, niin elämän valttikortit puuttuvat. Siksi nuorten kasvua ja koulutusta tukevat voimavarat tulisi kohdentaa kasvatus- ja koulutusputken alkuun.

Nuorena on vitsa väännettävä.

Varsinais-Suomessa joka kolmas toimiala kärsii työvoimapulasta. Puhutaan kohtaanto-ongelmasta, kun työ ja työvoimareservin osaaminen eivät yhdy.

Vastikään mediassa haettiin raskaan ajoneuvon kuljettajaa. Vaatimuksia piisasi: ”asenne, kokemus, pätevyys ja taito, joustavuus, asiakaspalvelu, fyysinen kunto sekä työkyky, huolellisuus ja luotettavuus sekä suomen kieli ja paikallistuntemus.”

Työnantajan vastatarjous oli nuiva: ”vakituinen työ, palkka sekä mukavat kaverit.

Ei ole ihme, että melkeinpä keskeisin työllistymisen este on ”kadonneen itseluottamuksen löytäminen.”

Kirjoittaja on Turun lukio- ja ammattikoulutusjaoston kaupunginhallitusedustaja (ps).