LUKIJAN KOLUMNI

Juhani Valtonen

Ei, kyse ei nyt ole politiikkojen pinnalle pulpahtelusta taikka sukelluksista. Välillä suosion aallon harjalla ja välillä aallon pohjalla. Ja tämä saattaa toistua useammankin kerran.

Joten ei voida arvostusten radikaaleissa muutoksissa soveltaa vanhaa mietelausetta, joka kertoo katoavaista olevan maallisen kunnian. Taikka toiseen suuntaan, kansan ikuiseksi kestosuosikiksi nousseen ihmisen hymistelyjä – vaikkei mitään uusia "näyttöjä" ole häneltä vuosikymmeniin enää saatu.

Jottei näinä vihapuheanalyytikkojen kulta-aikoina joutuisi "tikun nokkaan", on varmaan turvallisinta käyttää täysin muita kuin ihmisyksilöitä tai -ryhmiä tämän väitteen esimerkkeinä.

Harvapa tietää, että tätä riippuvuutta aiheuttavaa ainetta kirkko vastusti aikanaan jyrkästi. Ja jakaa sitä nyt auliisti erilaisissa tilaisuuksissa. Tai että Ruotsissa lääkäriliitto yritti (ja onnistuikin muutamaksi vuodeksi) kieltää tuon jo 18 grammalla 70-kiloisen ihmisen tappavan aineen maahantuonnin. Saatikka, että sen käyttäjillä ilmenee useammin neuroottisuutta ja psykosomaattisia oireita sekä älyllisen suorituskyvyn laskua. Ilmeisesti aikanaan tutkittua tietoa kaikki tämäkin.

Bingo! Kyllä kaikki baristafanit omansa tästä jo tunnistivat. Kahvihan tuo epeli oli. Vaan miten onkaan nyt. Miltei terveysjuomaahan ja monen moisia positiivisia vaikutuksia tuottavaa se nykytiedon valossa on.

Kaiketi vain päivittäin nautittavien kuppien lukumäärästä enää kiistellään. Vaikka toisaalta, ei ole muistettu kertoa kuppikoosta mitään.

Tänä informaatiotulvan aikana saamme aika ajoin aina lisää tieteen viimeisintä suositusta taikka varoitusta. Jonkun asian tai aineen kohtalona on olla odottamassa ”hyvis”- tai ”pahis”-lappua kaulaansa, vaikka aikaisemmin päinvastainen jo siinä pitkäänkin on riippunut.

Kaupankäyntiä voi rajustikin heilautella se, mitä lapussa lukee. Jos se kovin monien silmiin osuu. Kun vielä asiaan sekoitetaan fake news -mahdollisuus, elämme vaarallisia aikoja.

Vanhemmat meistä muistanevat vuosien varsilta paljonkin aineita, joitten arvostus on jojoillut ratkaisevasti. Useimmilla kuitenkin vain kerran ja yhteen suuntaan. Adios asbesti, adios DDT jne.

Viimeaikaisin kilpalaulanta ei oikein tunnu vielä alkaneen kananmunan suhteen. Ennen mentiin ”munalla töihin” ja kolestrolipommiväitekin tuli puretuksi. Mutta nyt tuo poloinen muna aiheuttaakin meille välillisesti maailman tuhon ilmastomuutosten kautta!

Jos syöt enemmän kuin puolitoista munaa viikossa, olet kanssarikollinen, uhoaa WWF. Tarkempaa erittelyä ”syytteestä” ei silmiini ole osunut vielä.

Maito ja voi ovat samassa hurlumheissä jo olleet. Punainen liha samoin. Ja moni, moni muukin. Kuka tietoa lisää, se tuskaa ja epäluuloa lisää.

Ainoaksi yleispäteväksi ohjeeksi enää käynee, että liika on aina liikaa ja maku kaiken kertoo. Loput riippuu tiedeuskovaisuudesta ja ajan hermolla pysymisestä.

Kirjoittaja on turkulainen elämäntapatarkkailija.