Lukijan kolumni: Kiitos Ruissalo!

LUKIJAN KOLUMNI

Marika Kosonen

Elämä koettelee meistä jokaista tavallaan.

Kuinka siitä selviät? Jokaisella on oma tapansa. Minulla se on aina ollut luonto, metsä, maisema.

Yli kaksi vuotta on ollut elämäni ylä- ja alamäkiä, tiheään. Ja sitten, katsoessani vanhoja valokuvia, muistin parin vuosikymmenen takaa Ruissalon.

Silloin kerran äitini yllätti minut ja toi ensimmäisen kerran Ruissalon kylpylään. Ihastuin paikkaan meren rannalla ja sitä ympäröivään luontoon.

Parina vuonna kävimme siellä hänen kanssaan, sitten aika jätti hänestä.

Muutin Kaarinaan, olin taas lähellä ja isosiskoni vei minut jälleen Ruissaloon lenkille. Uinunut rakkaus roihahti jälleen!

Nyt olen käynyt koirani kanssa lukuisia kertoja Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan luontopoluilla ja Saaronniemessä lepäämässä murheista ja huolista, miettinyt elämää ja lapsiani. Ikävöinyt niin heitä kuin heidän lapsiaan, kun elelevät pääkaupunkiseudulla kaukana minusta.

Muistellut aikaa, kun lapseni olivat pieniä ja elämä hymyili. Sain pitää heitä lähelläni.

Ymmärrän kyllä, että kasvaneet lapset tekevät oman elämänsä, iloitsevat ja surevat, tekevät oikeita ja vääriä ratkaisuja ja oppivat virheistään.

Kun ikävöin heitä oikein kovasti, hyppään autoon koirani kanssa ja ajan Ruissaloon, monesti Saaronniemeen asti, kävelen Kolkannokkaan hitaasti ja ajatuksissani. Välillä poikkean polusta oikein sivuun ja haen rauhaa, jos joku tulee vastaan.

Suuret, vanhat tammet katsovat korkeuksistaan ja nyökkäävät ajatuksilleni, hipovat joskus alaoksillaan hiuksiani lohduttaen. Katselen milloin tyynelle merelle milloin myrskyävälle, milloin auringon kilon kultaamalle... kauas.

Tuulessa nostan käsivarteni suoraksi, annan tuulen puhaltaa lävitseni ja puhdistaa ikävistä asioista, sattuvista muistoista, loukkauksista, mitätöinnistä ja tunnen itseni taas ainutlaatuiseksi, arvokkaaksi ja tärkeäksi.

En sure ystävyyttä joka loppui alkuunsa, en loukkauksia jotka sattuivat pitkään, en sitä ihmistä, jota kerran niin kauan rakastin...

Ruissalo antaa joka kerta minulle puhtaan olon ja tunteen vahvuudesta, kun olen heikko ja en millään jaksaisi tätä elämää.

Kiitos Ruissalo.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.