Lukijan kolumni: Elämän tarkoitusta etsimässä

LUKIJAN KOLUMNI

Jorma Ahomäki

Tuomiokirkkoseurakunnan kirjallisuuspiiri käsitteli elämän tarkoitusta Merete Mazzarellan samannimisen romaanin pohjalta. Yleensä ihmiset karttavat aihetta ja pitävät sitä puberteettiin kuuluvana. Kirjailija käsittelee aihettaan monipuolisesti  maailmankirjallisuuden pohjalta.

Pastori Jansson Hasse Anderssonin satiirisessa sketsissä on niin moderni pappi, että hänet on vihitty siviiliavioliittoon eikä hän mieluiten puhu Jumalasta ollenkaan. Yhdessä jumalanpalveluksessa hän sanoo, että elämä on kuin raitiovaunu, joka saa voimansa ylhäältä, toisessa yhteydessä, että elämä on kuin muovia, sitkeää ja vastahankaista.

Eräs professori oli lapsena kysynyt, mikä äidin mielestä oli elämän tarkoitus. "Lasten saaminen". "No mikäs meidän elämämme tarkoitus sitten on?", hän oli tivannut. "Tehän voitte vuorostanne saada lapsia", oli äiti vastannut. Poika piti vastausta hieman heppoisena.

Samaa mieltä on myös kirjailija Tim Kreider, joka on kirjoittanut omavalintaisesta lapsettomuudesta. "Elämän tarkoitus ei voi olla lisääntymisessä, koska siihen kykenevät virukset ja bakteeritkin". "Maailmankaikkeus repeytyy rikki kovaa vauhtia ja koittaa aika, jolloin ei ole enää mitään, ei ihmisiä, ei Shakespearen draamoja, ei Beethovenin sinfonioita." "Yhdeksänvuotiaan koululaisen mielestä ei kannata lukea läksyjä, koska maailmankaikkeus on tuomittu tuhoutumaan muutaman miljardin vuoden kuluttua."

Saksalais-italialainen aviopari Ursula ja Giuseppe Grattapaglia työskenteli vaativissa tehtävissä Fiatin autotehtailla Torinossa. Ursula toimi kielenkääntäjänä hallinnassaan neljä kieltä ja Giuseppe puolestaan insinöörinä teknisellä puolella suunnittelutehtävissä. Perheessä oli kaksi poikaa ja ulkonaisesti katsoen kaikki oli kunnossa.

Nelikymppisinä vanhemmista elämä alkoi tuntua tyhjältä ja tarkoituksettomalta.

Harkinnan ja selvitysten jälkeen he päättivät muuttaa Brasiliaan. He suunnittelivat orpokodin perustamista maaseudulle kauas asutuskeskuksista. He ryhtyivät todella tarmokkaasti toimiin.

Neljä vuosikymmentä he ovat ahertaneet orpolasten parissa ja nyt uusi sukupolvi on astumassa esiin työtä jatkamaan.

Amerikkalainen kirjailija ja kielititeen professori  Esther Schor on  tuoreessa kirjassaan Bridge of Words kertonut monia yksityskohtia tämän orpokodin nimeltään Bona Espero vaiheista.

Merete Mazzarella viittaa myös Viktor Franklin ajatuksiin. Viime kädessä ei ole ihmisen asia kysyä, mikä on elämän tarkoitus, vaan elämä kysyy sitä häneltä.

Mazzarella jatkaa: "Yhden kirjani nimi on otettu Marilyn Monroen lausahduksesta: Ainoat todelliset asiat ovat elämässä  työ ja rakkaus, eikä ole hyvä jos toinen niistä puuttuu. Roomalaiset aikoinaan liittivät siihen vielä kolmannen ulottuvuuden sanoessaan: Ora et labora. Siis rukoile ja tee työtä. Keskusteluilla on arvoa sinänsä, mutta niiden avulla voidaan myös tutkiskella elämän tarkoitusta ja ehkä suorastaan löytää tarkoitus yhdessä pohtimalla."

Mazzarella uskoo toivoon. Hän korostaa, ettei pidä katkeroitua ja ihailee Fredrika Runebergia, joka vanhoilla päivillään oli uupunut omaishoitaja.

Kun olemme ymmällä, kannattaa pysähtyä miettimään saksankielisen runoilijan Rainer Maria Rilken tekstiä: "Suhtautukaa kärsivällisesti kaikkeen ratkaisemattomaan ja pyrkikää rakastamaan kysymyksiä sinänsä."