Lukijan kolumni: Julkiset palvelut ovat suosikkejani

LUKIJAN KOLUMNI

Leo Lindstedt

Julkiset palvelut tarkoittavat sitä, että ne on rakennettu yhteisin ponnistuksin ja verovaroin palvelemaan kaikkia ja erityisesti vähävaraisia. Siksi suosin ja puolustan niitä.

Nyt jo kymmenen vuotta eläkeläiselämää viettäneenä ja takaisin kotikaupunkiini muuttaneena suosikkejani ovat Föli, kirjastot, terveydenhuolto ja Petreliuksen uimahalli. Kun matkustan sukulaisten tai ystävien luo, olen siirtynyt pääsääntöisesti käyttämään junaa.

Fölikuskit ajavat pääsääntöisesti liikennesääntöjen mukaisesti. Useimmiten aikataulussa pysyminen ei ole tärkeintä, vaan se, että huonokuntoiset pääsevät istumaan ennen kuin bussi lähtee.

Joskus toivoo, että bussissa olisi hiukan rauhallisempaa eikä myöskään tarvitsisi kuunnella toisten yksityisasioita, kun puhutaan kännykällä.

Fölin paras juttu on tänä kesänä vesibussiliikenne Ruissalon kansanpuistoon.

Kirjastoissa työntekijät ovat uskomattoman avuliaita ja kärsivällisiä etsimään haluamaani, mistä en useinkaan tiedä kuin kuin jotain suuntaa antavaa. Ja mikäpä sen upeampaa kuin se, että itsensä sivistäminen ei maksa mitään.

Muistan, kun isäni kuoltua äitini masentui ja menetti elämänuskonsa. Silloin tälläkin palstalla kirjoittanut terveyskeskuslääkäri otti äitiäni kädestä ja sanoi: ”Kyllä me rouva Lindstedt teemme teistä vielä terveen ja yhtä iloisen kuin ennen”. Niinpä äitini jatkoikin masennuksen helpottaessa elämäänsä vielä toistakymmentä vuotta.

Myös oma terveysasemani palvelee ainakin minua rautaisesti. Epävirallinen omalääkäriys toimii käytännössä. Kulttuuripääkaupunkivuotena 2011 ko. terveysasema julistautui Euroopan kulttuuripääterveysasemaksi ja järjesti lapsille piirustuskisat ja aikuisille kirjoituskisat terveydenhuoltokokemuksista.

Petreliuksen uimahalli on rauhallinen ja viihtyisä paikka. Ainakin monelle miehelle se merkitsee fyysisen kunnon ylläpitämisen lisäksi sosiaalisen kanssakäymisen ja monipuolisten puheenaiheiden miesterapiahautomoa. Mammuttimaisissa uimaloissa kuten Samppalinnassa tai Impivaarassa ei syntyne yhtä helposti vastaavaa.

Naurettavin uudistus Samppalinnassa on miesten pukeutumistiloihin väsätty peilisali, jossa kolme valtavaa peiliä houkuttelevat lihaksistaan ylpeitä pullistelijoita ihailemaan vartaloaan. Tosin en ole vielä kenenkään nähnyt käyttävän peilisalia paitsi sen vaakaa.

Myös junayhteydet ovat tulleet käyttäjilleen edullisemmiksi ja henkilöstö palveluhenkisemmäksi. Myytävät välipalatuotteet ovat aikaisempia tuoreempia ja maukkaampia. Jalkatilaa riittää yli 190-senttisellekin.

Eikä juna paljon horju eikä heilu. Myös kuulutukset vauhdin hidastumisesta tai myöhästymisistä ja niiden syistä toimivat.

Aikaisemman raitiovaunuliikenteen suurkuluttajana haluan Turkuun ainakin yhdeksi runkolinjaksi pikaraitiotien. Edellä on mainittu yksi peruste. Sekään ei paljon heilu eikä horju.

Kirjoittaja on patronus servitiorum publicorum.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.