Lukijan kolumni: Luovuuden monet kasvot

LUKIJAN KOLUMNI

Hilkka Pulli

Jokaisella ihmisellä on syntymästään saakka olemassa luovuudenlahja, joiltain se vain pääsee himmenemään, jos sitä ei aleta käyttää, tai paremminkin ruokkia: jos sille ei anneta tilaa kehittyä tai jos se jopa tukahdutetaan.

Luovuuden taidosta puhuttaessahan liikutaan herkällä alueella, joten jo lapsuudessa koettu ympäristön negatiivinen tai väheksyvä suhtautuminen lapsen pyrkimyksiin löytää uusia menettelytapoja minkä tahansa luovaa energiaa vaativan tehtäväkentän äärellä, voi latistaa koko luomisen palon. Tätä mieltä ovat alan asiantuntijat. Viimeksi tästä aiheesta keskusteltiin Ylen aamu-tv -lähetyksessä, elokuun lopulla.

Yksinkertaisimmillaan ihmisen luova kyky oppia ja tehdä uusia asioita alkaa jo kapaloikäisenä; virikkeellisessä ympäristössä mielenkiinto herää, ja uusien asioiden oppimisesta tulee osa koko elämää.

Niin luonnolliselta ja itsestään selvältä kuin pikkulapsen kehitys ulkopuolisin silmin vaikuttaakin, kyse on lapsen omasta innosta ja luovuuden kyvystä. Se, kuinka kannustavasti hänen pyrkimyksiinsä uusia asioita kohtaan suhtaudutaan, voi vaikuttaa sekä myönteisesti että kielteisesti, jopa läpi hänen elinkaarensa.

Kouluikäisenä mahdollisuudet ja vaikutteet saattavat monipuolistua, mutta harvinaista ei ole sekään, että opettajan – ehkä pikaistuksissaan tokaisema – paheksunta tai vähättely tuhoaa lapsen kiinnostuksen koko oppiaineeseen. Lausahdusten ”sinä et opi mitään” tai jopa ”sinusta ei tule koskaan mitään” kuuleminen joko opettajan tai vanhemman suusta vaatii lapselta lujaa itsetuntoa, etteivät nuo sanat pureutuisi mieleen kuin ikään loitsuksi nävertämään tulevia vuosia.

Luja luottamus itseensä ja omiin kykyihinsä on paras kannustin eteenpäin pääsyssä.

Siihen, miten ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet ja mieltymykset iän myötä muovautuvat, vaikuttavat monet tekijät, myös ihmisen geeniperimä. Tästä aiheesta mynämäkeläinen erikoislääkäri, geriatrian asiantuntija Esa Aronen luennoi vuosia sitten Kaarinan kirkossa.

Värikkäällä ja mielenkiintoisella tavalla hän kuvasi ihmisen elämänmittaista vaellusta ja sitä, miten meidän fyysisten ominaisuuksiemme katsotaan alkavan kehittyä jo ennen syntymää ja olevan huipussaan noin kolmekymppisinä, ja lähtevän siitä sitten sitä syvempään laskuun, mitä enemmän meille ikävuosia kertyy.

Tämän jälkeen luennoitsija yllätti kuulijat esittämällä piirroskuvan koko ajan ylöspäin kipuavasta "punaisesta langasta". Tuo lanka myötäilee yksilöllisesti jokaisen ihmisen henkisen kehityksen suuntaa.

Ei olekaan itsestään selvää, että fyysisen kunnon iän myötä rapistuesssa myös henkinen kunto rapistuu, vaan yhä uudet ymmärryksen tasot ovat tavoitettavissa. Pitää vai antaa itselleen lupa kasvaa myöskin pienemmäksi.

Tuo tarkoittaa sitä, että sen sijaan, että aina haluaisi olla oikeassa, antaa tilaa toistenkin näkemyksille.

Kirjoittaja on turkulainen runoilija.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.