Lukijan kolumni: Yritystukien karsiminen kaatui lobbaukseen?

LUKIJAN KOLUMNI

Pekka Pihlanto

Yritystukien karsimista valmistellut työryhmä ei päässyt tulokseen, vaan joutui luovuttamaan "tyhjän", yhdeksänsivuisen raportin työstään. Muiden menojen leikkaaminen näyttää olevan huomattavasti helpompaa.

Suurin osa yritystuista menee suuryrityksille. Tukea saavat muun muassa metsäyhtiöt, laivanvarustamot, telakat ja tuulivoimayhtiöt – ja tietenkin maatalous.

Suomalaiset metsäyhtiöt ovat taloudellisesti paremmassa kunnossa kuin ne ovat ehkä koskaan olleet. Esimerkiksi UPM – suuri tukien saaja – on velaton yhtiö.

Tarvitsevatko siis hyvinvoivat suuryhtiöt aidosti valtion tukia? Olisi ainakin syytä selvittää, missä määrin tukien saajat tuottavat voittoa ja jakavat osinkoja. Tukihan tuntuisi tarpeettomalta, jos se valuisi suoraan omistajille osinkoina hyödyttämättä yrityksen varsinaista toimintaa.

Tuille löytyy kyllä hyväksyttäviäkin perusteluja. Esimerkiksi uusia energiamuotoja kehitteleville huonosti kannattaville yrityksille suunnattavat tuet voivat olla hyödyllisiä kansantaloudelle.

Yritystukia puolustellaan myös sillä, että ne parantavat yritysten kilpailukykyä ja säilyttävät työpaikkoja. Esimerkiksi Turku on ikionnellinen telakkatuista.

Toisaalta tuet saattavat hidastaa väistämätöntä kehitystä, joten ne merkitsevät vain tilapäistä tekohengitystä. Tuet myös vääristävät kilpailua, eivätkä ne siten sovi markkinatalouteen.

Veronmaksajia kiinnostaa, miksi työryhmä ei onnistunut leikkaamaan euroakaan. Erikoista on, että yritystukien saajien edustajia – lobbareita – istui työryhmän kokouksessa poliitikkojen joukossa. On myös kuultu, että ministerien luona on vieraillut lobbareiden virta.

Lobbaus on kyllä päättäjien informointia, mutta ratkaisevaa on, kenen näkökulmaa myötäillen päättäjille tarjoiltava tieto on muokattu: lobbarien tieto ei ole neutraalia.

Äskettäin Turun yliopistossa esitetyssä väitöskirjassaan Anders Blom toteaa, että liike-elämällä on oletettua suurempi rooli suomalaisessa poliittisessa päätöksenteossa. Hän jopa luonnehtii maamme korporatiivista järjestelmää rakenteellisesti korruptiiviseksi.

Lobbarit jakavat tietoaan omaksi edukseen, ja se on toimintana sinänsä hyväksyttävää, kunhan se pysyttelee kohtuuden rajoissa. Tieto voi myös hyödyttää päättäjiä, jos he ymmärtävät pysyä neutraaleina.

Lobbausta suorittavat nykyisin vain tietyt suhteellisen suppeat vaikuttajatahot. Suuri osa kansalaisista jää vaille lobbaajan puolustuspuheita. Kuka lobbaisi esimerkiksi veronmaksajien puolesta? Veronmaksajilla on ystäviä vain lyhyen hetken vaalien edellä. Sitten he taas unohtuvat maksajan rooliinsa.

Kirjoittaja on turkulainen
professori emeritus.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.