Lukijan kolumni: Onko fiktio totta?

LUKIJAN KOLUMNI

Leo Lindstedt

Julkisen sanan neuvosto täyttää 50 vuotta ja peräänkuuluttaa vastuullista journalismia. Tärkeäksi tarkastelun kohteeksi on valittu ns. faktat. Lehtikirjoittajana kiihotuin aiheesta, faktan ja fiktion suhteesta.

Ystäväni kiikutti minulle Torgny Lindgrenin teoksen Pylssy. Kirja käsittelee kirjoittamisen ja luovan tekemisen riemuja ja tuskia, mistä ystävänikin on kiinnostunut.

Kirjassa lehtikirjoittaja – kirjailijan alter ego – on laatinut vuosikausia lehtijuttuja paikallislehteen. Hän alkoi 54-vuotiaana kirjoittaa tarinaa arvoituksellisesta miehestä ja saa kirjeen lehden päätoimittajalta. Tämä kirjoittaa, että lehden tehtävä on välittää tietoa ja valistusta. Tekstin pitää olla yhdenmukainen todellisuuden kanssa ja autenttista. Ja että kirjoittajan tekstit ovat keksittyjä.

Päätoimittaja lopettaa kirjeen: "Minä en salli teidän kirjoittavan enää riviäkään." Hän toivoo, että kirje tuottaisi vastaanottajalle suurta tuskaa. Päätoimittaja väittää, että lehti voisi periä takaisin kirjoituspalkkiot.

Tuntuupa tutulta. Myös minun tekstejäni on torjuttu, mutta ei noin totaalisesti. Joskus tekstejäni on kritisoitu siitä, että ne eivät vastaa todellisuutta. Fiktiivinen tarina homoseksuaalisuudesta ei kuvaamallani alueella ole muka todennäköistä tai ei sitä ainakaan pidä julkaista. Olen myös kuullut että tarinani, jonka osin kuvitellut tapahtumat sattuvat toisella paikkakunnalla, ovat liiankin totta julkaisuympäristössä. Ei sellaista saisi julkaista. Ovat kuin todellisuutta ihmisten yksityiselämästä.

Pylssy-kirjan mies jatkoi kirjoittamista 107 vuoden ikään. Silloin – 53 vuoden kuluttua – päätoimittaja on jo kuollut. Ja pian kuolee kirjoittajakin, hän menehtyy vanhainkodissa. Sitä ennen kunta vie häneltä säästösyistä tärkeimmät kirjoittamisvälineet, koska kunta ei onnistunut myymään tekstejä kustantamolle.

Pylssy valloittaa. Fakta on, että harvoin olen nauttinut taiteesta niin fyysisesti. Haluan samaistua kirjoittajahahmoon, joka yli puoli vuosisataa kirjoitti fiktiivistä tarinaa. Ja fakta on, että Torgny Lindgren on kirjoittanut Pylssyn ja fakta on myös, että muutkin lukijat ovat siitä nauttineet.

Kun olin saanut kirjan loppuun, luin Turun Sanomista pala kurkussa nekrologin kirjailijasta ja arvioinnin hänen kirjastaan Taiteilija Klingsor. Marssin kirjastoon ja lainasin Klingsorin. Siinä on kyse kuvaamataiteesta. Valloittavin on kirjan päähenkilön johtopäätös, että kuolleesta materiaalista tehty esine elää. Se on fakta. Se elää vain hitaammin ja kauemmin.

Myös Klingsor tulee asiantuntijan teilaamaksi kuten päätoimittaja tyrmäsi kirjoittajan Pylssyssä. Sen voi tulkita näin: kirjoittamisessa päätoimittajan mielestä vain tosiasiat ovat julkaisemisen arvoisia, kun taas Lindgren väittää, että fiktiot ovat tosiasioita. Kuvaamataiteessa tosiasioita vastaisi ns. näköistaide, ja Lindgrenin fiktioita eli tosiasiallista taidetta ovat myös esimerkiksi impressionismi, symbolismi ja kubismi.

Kirjoittaja ei ymmärrä taidetta, vaan nauttii siitä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Lukijan kolumni