Muista silloin minua, kun...

Leena Kytömäki
Leena Kytömäki

lisi hauska testata, kuinka satunnaiset vastaantulijat jatkaisivat yllä olevaa otsikkoa. Monilta tulisi ehkä iloisesti jatko: kirppu puree sinua. Muistimme sopukoissa piillee myös jatko seuraavaan: Ole aina iloisella päällä kuin... Tietysti: kissa liukkaalla jäällä!

Värssyt ovat tuttuja yhdestä yhteisöllisyyden välineestä, muistoalbumeista. Nykyään yhteisöllisellä medialla tarkoitetaan netin mediasisältöä, mutta ei-digitaalisia välineitä on ollut maailman sivu.

Muistokirjat olivat ”silloin ennen” yksi väline osoittaa tyttöjen ystävyyttä. Niihin liimattiin kiiltokuva ja kirjoitettiin omistus kirjasen haltijalle, muistosäe ja allekirjoitus: Päiville! Kulje aina iloisella miellä, koulussa ja elon tiellä. Kukkia katsele milloin sä olet yksinäisin illoin! Kirj. Tuula L.

Pojatkin saattoivat toistella humoristisia säkeitä, mutta kiiltokuvien liimaamiseen ja sulosäkeiden kaunokirjailemiseen poikia ei pyydetty. Nuorilla miehillä on sitten armeijassa ollut omat muistovihkonsa ja kurssien muistokirjat runoineen, lauluineen, kaskuineen ja piirroksineen.

Osa tyttöjen muistokirjojen värssyistä kesti vuosikymmenestä toiseen. Äitini kirjasesta vuodelta 1926 löysin monta runoa, jotka tunnistin meidän 1950-luvun tyttöjen albumeista: Kirsti, Kirsti varovasti poimi elon ruusuja. Kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä. Tai: Ilo, onni ja rauha, pata, kirnu ja kauha. Olkoon onni myötäs, Luoja siunaa työtäs.

Yllätys oli se, kuinka haudanvakavia ja opettavaisia värssyjä vuosisadan alkukymmenten tytöt keskenään vaihtoivat. Värssyjä kirjoittivat myös opettajat ja sukulaistädit, mikä ehkä vaikutti tyyliin. Näyte opettajalta: Kasva suureks’ / Suomen lapsi. / Kasva avuks’ isälle. / Voimistu ja vartu vainen / Tositurvaks äidilles! / Isän, äidin, kotimaan, / Ole kelpo lapsi vaan, / Kelpo lapsi vaan!

Äitini albumin yleisin aihe kiltteyden ja isänmaallisuuden ohella on uskonto, myös kuolemasta muistuttaminen: Hiljaa syntyy lempi vieno. Hiljaa saapuu tumma yö. Hiljaa sortuu sydän nuori. Hiljaa kuolon kellot lyö. Näin siis yhdeksänvuotias terve ja tomera tyttö toiselle! Peräti kolme tyttöä oli kirjoittanut albumiin seuraavan runon: Kaksi on rauhan satamaa, jonne ei myrskyt sovi. Toinen on syli Jeesuksen ja toinen on haudan povi. Olisipa mahdollisuus palata aikakoneella 1920-luvun tyttöjen keskelle kuuntelemaan säkeiden kommentointia.

Seuraavaa oli vaikea lukea totisena: Kun kuulin käen kukkuvan, niin luulin Kirstin nukkuvan helmassa Jeesuksen. Omatekoiselta maistuva piristävä poikkeus vakavien värssyjen joukossa oli seuraava: Kirsti pieni sä oot kuin sieni. Minä sinut noppaan ja pistän torikoppaan. Luokkatoverisi Leena Pomoell.

Oman muistoalbumini ainoa kuolema-aiheinen värssy on jo ronskin humoristinen, tuttu ehkä muillekin 1950-luvulta: Muisto Leenalle! Älä heitä veiviäsi, muuten hautaan pakataan. Pappi puhuu vähän aikaa, multaa päälle nakataan. T. Elise S.

Jossakin vaiheessa muistoalbumien tilalle tulivat ystäväkirjat, nekin tytöille. Kirjoissa oli yleensä aukema kunkin ystävän kuvalle ja kysymyksiä hänen vastattavakseen. Kysymysten määrä ja aiheet vaihtelivat kirjoittain. Tarkoin valittujen aikuisystävien ohella myös luottamuksen arvoiset pojat pääsivät kirjaan. Rimaa pidettiin kuulemma korkealla.

Kirjakauppakierroksella kuulin, että ystäväkirjat elävät ja voivat hyvin. Uutta ovat kirjat, joissa on ennen omille ystäville tarkoitettuja aukeamia vaikkapa Heinähatun ja Vilttitossun, Risto Räppääjän tai Salattujen elämien nuorison sivuja kuvin varustettuina ja valmiiksi täytettyinä. On varmaan hienoa olla julkkisten kaveri!

Muumeillakin on ystäväkirja, mutta se toimii vain netissä. Verkkomaailmaan tottuneen onkin sitten aikuisena helppo siirtyä Facebookiin eli Naamakirjaan, jota leikillisesti myös kaikkien yhteyksien Naamatuksi (vrt. Raamattu) kutsutaan. Mutta se olisi jo toinen juttu.

Leena Kytömäki

Kirjoittaja on Turun yliopiston suomen kielen dosentti.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.