Maailman pohjoisin yliopisto

ulun Yliopiston avajaisia juhlittiin lokakuun 3. päivänä 1959. Tasavallan korkein johto oli paikalla, presidentti Urho Kekkosesta alkaen. Opetusministeri Heikki Hosia sanoi, että maahamme on haluttu saada useampia korkeakoulukaupunkeja kuin Helsinki ja Turku. Yliopistolaitoksen suunnitelmallinen hajasijoitus oli siis alullaan.

Kovasti korostettiin – kuten Kekkonen puheessaan – että Ouluun on rakennettu maailman pohjoisin yliopisto. Helsingin Yliopiston rehtori Edwin Linkomies hehkutti, että Pohjois-Suomen yliopisto on ”merkkitapaus maamme sivistyshistoriaan”.

Lienee Linkomies muutakin ajatellut. Oulun Yliopisto oli Helsingin rinnalla toinen valtion yliopisto. Resursseja jakoivat myös Turun Yliopisto ja Åbo Akademi sekä Jyväskylän kasvatustieteellinen korkeakoulu, vaikka siitä ei erikseen puhuttu.

Turun Sanomat piti omiensa puolta ja seurasi tarkasti uutta yliopistohanketta. Samaan aikaan lehdessä moitittiin kovasti hallituksen budjettiin sisältyvää määräystä, että lakitieteellistä tiedekuntaa ei voida perustaa syksyllä 1960, kuten oli suunniteltu. Näin sitten kävikin, tiedekunta perustettiin 1961.

Syksyllä 1959 Turun Yliopisto ja Åbo Akademi – varmaankin kilpailun paineessa – sopivat yhteistyön tiivistämisestä ja toimintojen tarkemmasta koordinoinnista uusia oppituoleja perustettaessa.

Nousiko Oulun horisontista ensimmäinen moderni opiskelijaliike? 1960-luvun alkupuolella sieltä kohosi valtakunnan julkkikseksi ylioppilas Uuno Välkky, joka ryhtyi vaatimaan Ouluun opiskelija-asuntoja. Uuno asui asuntopulan takia keskellä kaupunkia veneen alla. Pian noussut opiskelijakylä sai oikeutetusti nimen Välkkylä.

Syyskuun 1959 lopussa puolustuslaitos sinetöi kolme merkittävää ratkaisua koskien joukko-osastojen sijoittamista.

Porin prikaati (TS:ssä sitä sanottiin myös Länsi-Suomen tykistörykmentiksi?) siirtyi Turusta Säkylään. Pohjois-Savon Prikaati siirtyy Kuopiosta Kajaaniin ja Pohjanmaan Jääkäripataljoona Vaasasta Sodankylään.

Valtioneuvosto oli jo päättänyt, että Säkylässä ja Kajaanissa varuskuntien tarvitsemat maata pakkolunastetaan. Sodankylässä kasarmialuetta jo rakennettiin.

Turkulainen Asa Radio Oy rakensi Vänrikinkatu 3 b:hen Turun Yliopiston taakse uudisrakennuksen laajentaakseen televisiotuotantoa kysynnän kuumentuessa. Työ alkoi toukokuussa 1959 ja valmistuu jo lokakuussa. Betoniteräsraaminen rakennus on yhä pystyssä ja sitä korjataan Åbo Akademin tiloiksi.

Asalla oli pian 30 000 kuutiota tehtaita, joista kolmasosa on televisiotuotannon käytössä. Turun alue oli tuolloin jo Suomen Television piirissä. Vuoden 1960 tietojen mukaan verkon piirissä oli lähes 400 000 asukasta. Vuoden 1960 lopussa valmistui maan suurin televisioasema Tampereen lähelle Ylöjärvelle, jolloin vaikutusalue peitti puoli miljonaa ihmistä.

Ylöjärven asemasta tulee 218 metriä korkea. Alaosa on 68 metriä korkea betonitorni ja sen päällä 150 metrin pituinen masto. Ylöjärvestä tulee tärkeä väliasema pohjoisen Suomen ohjelmansiirrolle.

Vuosina 1961–1963 tv-keskukset olivat valmiina jo Jyväskylän, Lapuan ja Kuopion korkeuksilla.

1950-luvun lopulla VR:llä oli erikoisempi palvelumuoto, lepovaunut, joita oli käytössä kaksi, toinen lähti Pohjanmaan radalle Oulusta ja toinen Helsingistä.

Oli käynyt niin, että nuoret olivat vallanneet nämä makuuvaunupaikkaan nähden huomattavasti halvemmat lepopaikat.

Vanhemmat matkustivat arvokkaasti ja intiimisti makuuvaunussa, lepopaikka kelpasi varsinkin ruuhka-
aikoina.

Nuorilla oli ennen kuulumattomia vapauksia. Tytöt ja pojat saivat matkustaa samassa vaunussa. Toki lepovaunuissa matkustettiin päiväpukimissa. Rautatiet varusti vaunuihin kuitenkin huovat ja tyynyt.

VR:lle oli tulossa 250 ilmastoitua ja aikaisempia kuusi metriä pitempiä vaunuja. Uusien lentokoneistuinten kaltevuutta voitiin säätää. Istuimet voitiin myös kääntää joko meno- tai tulosuuntaan.

Veli Junttila

Kirjoittaja on Turun Sanomien mielipideosaston päällikkö.