Nuorisopolitiikka on tulevaisuuden rakentamista

ksi politiikan työn onnistumisen – ja samalla työn moraalin – keskeisimpiä mittareita on poliittisten päättäjien kyky huolehtia niistä kansalaisista, joilla ei mene hyvin ja jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Tämä korostuu varsinkin näin taantuman keskellä. Mutta kohtaavatko ne kuuluisat sanat ja teot?

Rinta rottingilla me päättäjät kyllä ilmoitamme, miten olemme oppineet 1990-laman virheistä ja miten me emme enää säästäisi ennaltaehkäisevässä lapsi- ja nuorisotyössä. Monessa kunnassa totuus on kuitenkin jo päälaellaan. Juuri ennaltaehkäisevästä työstä ne säästöt haetaan – koska se on mukamas helpompaa.

Näin tehdään siitäkin huolimatta, että jokainen ehkäisevässä mielessä käytetty euro saattaa maksaa itse itsensä takaisin jopa moninkertaisesti verrattuna siihen hintaan, minkä yhteiskunta joutuisi aikanaan maksamaan korjaavista toimenpiteistä. Inhimillisten kärsimysten hintalappua taas on miltei mahdotonta laskea.

Valtion nuorisopolitiikan puolella tehdään nyt valtavasti työtä sen eteen, että resursseja tulisi lisää. Näin myös tapahtuu. Nuorisobudjetti kasvaa ensi vuonna 46,3 miljoonaan euroon sen ollessa vuonna 2007 vielä 36 miljoonaa. Kasvua tähän vuoteen verrattuna on 12,6 prosenttia. Eräänä painopisteenä tulevana vuonna on juuri ennalta ehkäisevä työ.

Viime syksynä käynnistetty etsivä työparitoiminta on tästä hyvä esimerkki. Vain 2,5 miljoonan euron määrärahalla valtion puolelta saimme yhdessä kuntien kanssa palkattua 67 etsivää työparia, joiden toiminta kattaa 37 prosenttia Suomen kunnista. Työparit liikkuvat siellä missä nuoretkin: kaduilla, ostareissa, rautatieasemalla. Näin niitä ei koeta byrokraattisina viranomaisina, vaan auttavina ystävinä, joiden on helppo saavuttaa nuorten luottamus. Monelle varsinkin syrjäytymisvaarassa olevalle nuorelle tämä koettu ero voi olla ratkaiseva.

Tuloksetkin puhuvat jo puolestaan. Vain muutamassa kuukaudessa etsivä työparitoiminta tavoitti 1 999 nuorta. Näistä liki 1 500 saatiin ohjattua eteenpäin koulutukseen, työpajoihin, neuvontapalveluiden piiriin tai hoitoon. Missä nämä nuoret olisivat tänään ellei heitä olisi tavoitettu? Kuinka moni on vielä tavoittamatta?

Merkillepantavaa tuloksissa on, että tavoitetut nuoret siis selvästi tarvitsivat ja halusivat palvelua, toimintaa ja tukea. Joka kuudes tavoitettu nuori oli vielä peruskoulussa tai oli keskeyttänyt sen. Suurin ryhmä – 26 prosenttia – olivat kuitenkin ammatillisen perustutkinnon opiskelun keskeyttäneet. Kaikki eivät yksin osaa tai voi pohtia omaa tulevaisuuttaan. Vain 3,5 prosenttia tavoitetuista nuorista kieltäytyi kokonaan yhteistyöstä.

Olen itse tutustunut muun muassa Turussa tapahtuvaan etsivään työparitoimintaan. Myös täällä tulokset ovat loistavia. Hyvistä esimerkeistä rohkaistuneena päätti hallitus taannoisessa budjettiriihessä esityksestäni lisätä ensi vuoden valtion budjettiin etsivään työparitoimintaan vielä 2,15 miljoonaa euroa. Näin miltei kaksinkertaistuneen määrärahan turvin toimintaa voidaan vähitellen laajentaa koskemaan koko maata.

Lisäksi tulen syksyn aikana antamaan eduskunnalle lakiesityksen, jossa etsivä työparitoiminta sekä niin sanottu monialainen viranomaisyhteistyö – koulu, sosiaalitoimi, puolustusvoimat ja poliisi – nuorten auttamiseksi lakisääteistetään. Päämäärä on selkeä: Meillä ei ole varaa hukata yhtään nuorta elämänkipinää. Poliittisen moraalin keskeisimpiä mittareita ovat sen kyky huolehtia tulevaisuudesta – siis nuorista.

Stefan Wallin

Kirjoittaja on turkulainen kansanedustaja, nuoriso-asioista vastaava kulttuuri- ja urheiluministeri sekä ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja