Itsenäinen Paattinen 600-vuotias

Veli Junttila.
Veli Junttila.

VELI JUNTTILA

Syyskuun 12.–13. päivinä 1959 Paattisten kunta ja seurakunta järjestivät pitäjäjuhlat 600-vuotistaipaleen kunniaksi.

TS kertoi 50 vuotta sitten, että Paattisten kirkon sisällä olevasta marmoritaulusta voidaan todeta, kuinka pitäjän nimi mainitaan vuonna 1359 ensi kerran. Paattisten nimi esiintyy maanluovutuskirjan yhteydessä, jossa ”Tekkalan Nikki från Paattis” oli todistajana. Paattiskorpi on vastaava vanha suomalainen nimitys.

Kirkon marmoritaulussa on muita tärkeitä merkintöjä: 1580-luvulla ensimmäinen saarnahuone, 1689 kappeliseurakunnaksi, 1696 ensimmäinen kirkko, 1909 uusi kirkko, 1937 kirkkoherrakunnaksi.

Kirkkoherra Paavo Ketola oli yksi juhlavastaava. Juhlien yhteydessä oli myös yksityinen ja yleinen piispantarkastus.

Kantakirjastonhoitajana toimi Yrjö Männistö, jolla oli kontollaan samaan aikaan kirjaston 100-vuotisjuhlat. Kirjasto sijaitsi kunnantalon lähellä entisen kansakoulun lisärakennuksessa. Piirikirjasto oli Tortinmäessä.

Juhlatoimikunnan puheenjohtajana toimi kunnanvaltuuston puheenjohtaja Taito Jussila.

l

Kunnan ilonaiheita oli uusi tie, joka oli saanut merkittävän aseman Turun ja Satakunnan välisenä yhdystienä. Tieolojen koheneminen vahvisti näkemystä, jonka mukaan paattislaiset eivät koskaan ole hyväksyneet Paattiskorpi-nimitystä. Tieolot olivat viimeisen miespolven aikana muuttaneet pitäjän rakennetta. Etukorven Ikkalan ja Takakorven, entisen Tortinmäen, kulmat ovat voineet parantaa taloudellista asemaansa.

Kunnansihteeri Kalle Kaituri kertoi, että Paattisten 1 777 asukkaasta käy parisataa työssä Turussa, työttömiä oli 27.

Pitäjä oli 60 neliökilometrin laajuinen, kapean kolmion muotoinen, leveimmillään neljä kilometriä. Kolmion kärki oli kuuluisalla Kuhankuonon kahdeksan pitäjän rajapyykillä. Naapureiden välillä oli yhteistyötä, kuten Auran ja Paattisten yhteinen Tortinmäen kansakoulu, joka yhdessä kirkonkylän kansakoulun ja Paavolan koulun kanssa tyydyttää koulutarpeen. Pitäjäjuhlien aikana vihittiin Paavolan koulun uusi rakennus.

Liedon kanssa jaetaan kunnalliskoti ja vuoden 1960 alussa Vahto, Rusko, Maaria ja Paattinen liittyvät lääkäripiiriksi.

l

Paattisilla oli teollisuuttakin. Niilo Kause omisti sahan ja puukyllästämöitä, jotka olivat puoliperävaunuina siirrettävissä mihin Suomen kolkkaan tahansa.

Uusi oli jouhikumitehdas. Raaka-aineina olivat jouhet ja siankarvat, joista puristettiin tuoli- ja patjanpehmikkeitä.

Paattisten entinen pappi, teologian tohtori Väinö Perälä oli laatinut 13.9. pääjuhlaan ilmestyneen pitäjän historian. Perälä paljasti kunnanvaakunan, jossa punajalkainen ja -nokkainen musta varis seisoo veneen kokalla. Paattinen-nimi saattaa tulla paatsama-pensaasta tai johtua paatti-sanasta. Varis taas pääsi vaakunaan sanonnasta ”Paattisten varekset”. Vareksiksi on kuulemma haukuttu huonosti pukeutuneita Paattisten myyjiä Turun torilla.

l

TS kertoi 11.9. Helsingin yliopiston avajaisista, joiden aikana oli juhlasalissa ensimmäistä kertaa yleisön nähtävänä Wäinö Aaltosen suuri, valkoiseen marmoriin veistetty reliefi ”Vapauden jumalatar seppelöi voiton seppeleellä nuoruuden”. Aikaisempi samanlainen akateemikko Aaltosen korkokuva tuhoutui yliopiston pommituksessa sodan aikana. Reliefiin tarvittavat varat lahjoitti Pohjoismainen Yhdyspankki, joka lupasi rahoittaa toisenkin juhlasaliin sijoitettavan Aaltosen veistoksen.

Uusin yliopisto oli tuohon aikaan Oulun yliopisto, jonka vihkiäisistä 3.10. TS sanoi tulevan Oulun kulttuurihistorian suurin päivä. Yliopistoon oli tulossa aluksi 303 opiskelijaa. Filosofisessa tiedekunnassa opiskeltiin matematiikkaa ja biologiaa, teknillisessä koulutettiin arkkitehtejä ja rakennusinsinöörejä.

l

Korppoon Gyltön saaren käytöstä nousi syksyllä 1959 lihava riita lähinnä puolustuslaitoksen ja suomenruotsalaisten lehtien ja poliitikkojen välillä.

Turun Sanomat puolsi reportaasissaan saaren luovuttamista meripuolustuksen tukikohdaksi, koska saari on autioitumassa, lisäksi sen 15 asukkaasta useimmat ovat vanhuksia.

TS:n mukaan saarelaiset eivät niinkään kiistele, vaan ruotsinkieliset lehdet ja kellokkaat. ”Kaiken takaa paistaa äänten kalastuksen ohella pelko ”pyhän ruotsalaisen maan” menettämisestä ja kielisuhteiden muuttumisesta.” Toki TS tiesi, että Suomen kansa pitää ruotsin kieltä suuressa arvossa muun muassa Pohjolan yhdistäjänä.

Korppoon kirkonkylään sijoitettu esikunta ja varuskunta kuten muutkin sotilasviranomaiset halusivat rannikkopuolustuksen kehittämistä. Myös toivottiin sulkeisrauhaa, äkseeraaminen kylänraitilla ei ollut mukavaa paikkakuntalaisten irvistellessä vieressä.

Suurimman tilan Vestergårdin omisti Birger Gustafsson. Isäntä kertoi, että sotilasviranomaiset eivät ole sallineet edes puimahuoneen repaleisen katon korjaamista, jottei lunastukseen tulevien kiinteistöjen arvo nouse.

(02) 269 3326
veli.junttila@turunsanomat.fi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.