Jalkapallomääräyksistä ja urheilun erityispiirteistä

Liikun vaarallisilla nurmilla, joten heti alkuun ohjeistaisin nöyrästi arvostettua graduohjaajaani, Turun yliopiston professori Ari Saarnilehtoa ja muita lainoppineita, että kirjoitus on enemmänkin käytännön urheiluteksti kuin vahva opinnäytetyö.

Urheiluoikeuden yhdistyksen 20 vuoden aikana jalkapallokenttä on muuttunut siten, että hallintoasioissa törmää entistä useammin juristeihin. Kollegojeni mukaan tilanne on sama useimmissa lajeissa.

Kaikilla järjestöillä ei ole mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista pitää lakimiesresurssia talon sisällä, mutta voit olla varma, että riitatilanteessa vastapuolelta sellainen löytyy. On kyseessä sitten olympiavalinnoista ulos jätetyn urheilijan eno, taikka kaltoin kohdellun palloiluseuran hallituksen jäsen.

Tässä ei tietenkään ole mitään väärää. Asioiden käsittelyn tulee olla aina hyvän hallinnon mukaista, ja tehtyjen päätösten tulee olla perusteltuja. Joskus kuitenkin tuntuu, että asiat etenevät kovin hitaasti, kun toimihenkilöt joutuvat neuvontatehtävää suorittaessaan olemaan turhankin varovaisia vastauksissaan.

Vähemmän urheilun parissa toimineille lainoppineille tulee usein allerginen reaktio, kun urheilutoimijat puhuvat urheilun erityispiirteistä. Erityispiirteiden taakse ei voi piiloutua, mutta on selvää, että ne on otettava huomioon.

Urheilun hallinto rakentuu pitkälti sopimusten ja jäsenyyksien varaan. Pelaajat sitoutuvat sääntöihin ja pelaajasopimuksilla seurat puolestaan liittojen sääntöihin ja määräyksiin jäsenyyden myötä. Eli yhteisesti sitoudutaan noudattamaan lukuisia määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä toiminnan pyörittämiseksi.

Esimerkiksi käytössä oleva siirtoikkunajärjestelmä on EU:n hyväksymä, vaikka rajoittaa työvoiman vapaata liikkuvuutta. Pelaajat eivät voi liikkua vapaasti kesken sarjakauden seurojen välillä, muutoin kilpailuissa ei olisi mitään järkeä.

Toisaalta lajien sisäiset kurinpitomekanismit ovat kokonaan oma kokonaisuutensa. Esimerkiksi pahoinpitelytapauksissa myös rikostutkinta on mahdollinen, mutta 99 prosenttia tapauksista kuitenkin ratkotaan lajien elimissä sisäisesti.

Lisäksi sarjaohjelmat on laadittava sovitussa aikataulussa, jotta ei aiheuteta kohtuutonta haittaa sarjoihin osallistujille.

Aikataulupaine tuo mukanaan sen, että mahdolliset sarjalisenssiprosessit ja muut lajiliittojen päätökset on vietävä maaliin jämäkästi, kuten tänäkin talvena Veikkausliigan joukkueiden osalta. Osapuolia on kuultava ja selvityksiä on tehtävä, mutta ymmärrettävästi käsittelyn laajuus on jotain muuta kuin tuomioistuimessa.

Sääntelyllä on tänä päivänä negatiivinen soundi, mutta jalkapallossa edellä mainittujen rakennelmien kaltaiset vahvojen kattojärjestöjen määräykset – kuten Financial Fair Play (FFP) – tuovat hyvää pohjoiseen saakka.

Uefan puheenjohtajaMichel Platinin vahvasti ajaman säännöstön perusideana on tiivistetysti se, että seurat saavat kuluttaa vain sen, jonka markkinoilta saavat kerättyä. Tällä loogisella säännöllä pyritään vähentämään tappioita ja estämään rikkaita omistajia vääristämästä kilpailua pääomapanoksilla.

Mikäli suurseurojen kulut ovat suhteettomat normaaliin tulovirtaan nähden, sääntöä rikkonutta seuraa sanktioidaan esimerkiksi siten, että Uefa pidättää palkintorahoja ja jakaa muiden osallistujien kesken. Viime kaudella näitä ”sakkoja” kertyi vajaat 24 miljoonaa euroa, ja tästä potista jokainen suomalainen Uefan kilpailuun osallistunut seura sai joulukuussa 2014 reilut 30 000 euroa. Erittäin tervetullut joululahja byrokratia-Suomeen.

MARCO CASAGRANDE

Kirjoittaja on Suomen Palloliiton pääsihteeri

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.