Aasta oohon asti uhkarohkeasti

Markku Jokisipilä
Markku Jokisipilä

Iskelmä on kansakunnan tunteiden historia ja sen salattu muisti, totesi ohjaaja Peter von Bagh suomalaisten tunteiden maagisinta tulkkia Olavi Virtaa käsittelevän dokumenttinsa alkuteksteissä vuonna 1972. Vielä tuolloin monet ns. korkeakulttuurin edustajat pitivät tällaista iskelmälle annettua tunnustusta lähes rienauksena. Nyt rohkenee jo sanoa, että sille, joka haluaa tutustua 1940- ja 1950-lukujen suomalaiseen mielenmaisemaan ja elämänmenoon, Virran huippukauden levytykset ovat ohittamatonta lähdemateriaalia.

Olavi Virta oli elämää suurempi laulaja, jonka äänessä ja tulkinnassa oli sellaista taianomaista vetovoimaa, jonka saavuttaminen ei enää ole mahdollista. Hänen laulunsa kasvoivat sodanjälkeisen maaseutu-Suomen kukoistuskauden mullasta ja vangitsivat sen kovien kokemusten kouliman realismin, varovaisen optimismin ja katkeransuloisen viattomuuden yhdistelmän mykistävällä tavalla.

VIRRAN LAULUISSA oli jotain hyvin suomalaista. Hän lauloi nuoruudesta, kesästä ja rakkaudesta, mutta vaikeudet, vaarat ja epäonnistumiset eivät olleet koskaan kaukana. Kuten Suomen kesä, samalla tavoin lyhyt oli Virran lauluissa usein myös onnen aika. Surustakin hän lauloi kuitenkin sellaisella alistumattomalla vimmalla ja heittäytymisellä, että se hänen tulkitsemanaan kääntyi voitoksi ja voimavaraksi.

Virrasta tuli kokonaisen sukupolven intiimien tuntojen tulkki ja hänen lauluistaan kokonaisen elämänmuodon joutsenlaulu. Tällaiseen asemaan kohoaminen ei ole kenellekään terveellistä, eikä Virtakaan sitä sortumatta kestänyt. Suuren muuton ja elinkeinorakenteen muutoksen myötä maaseutu hiljeni ja tanssilavat tyhjenivät. Iskelmän kultakausi taittui ja mukana hiipui myös sen suurin taituri.

Kun Virta heinäkuussa 1972 rankan elämän ja sairauksien kuluttamana 57-vuotiaana kuoli, Suomen albumilistan kärkisijaa piti hallussaan Deep Purple levyllään Machine Head, ja kahta vuotta myöhemmin Remu Aaltosen Hurriganes julkaisi Roadrunner-levynsä. Smoke on the Water ja Get On voittivat tangon ja iskelmän kilpailussa toisen polven kaupunkilaisnuorison sieluista.

MUSIIKKIBISNEKSEN GLOBALISAATIO tasapäistää ja samankaltaistaa tarjontaa kaikkialla. Virran kaltaisia kansallisia maestroja, jotka persoonallaan ja läsnäolollaan painoivat lähtemättömän jälkensä käännösiskelmiinkin, ei enää tule. Enää ei ole sellaista yhtenäiskulttuuria, jonka tulkeiksi artistit voisivat asettua, eikä sellaista yhtä suurta yleisöä, jolle he laulunsa esittäisivät.

Nyky-Suomessa yhä useammissa työpalavereissa puhutaan englantia. Tietoteknistymisen ja mainonnan ansiosta arkikielemme pullistelee anglismeista, ja akateemisessa maailmassa meritoitumiskriteerit ajavat humanistitkin julkaisemaan englanniksi. Tässä tilanteessa suomenkielinen kulttuuri, oli se sitten musiikkia, kirjallisuutta tai jotain muuta, on kullanarvoinen syvemmän ajattelun ja aidomman tuntemisen keidas.

Kukaan ei tee suomenkielistä musiikkia paremmin kuin suomalaiset, sillä kukaan muu ei tee sitä lainkaan. Ola tarvitsee perillisensä, sillä musiikki todellakin on kansakunnan kollektiivisen muistin keskeinen osa. Ajatelkaapa 1950-lukua ilman suomenkielisiä iskelmiä tai 1980-lukua ilman Suomi-rokkia.

Onneksi kyvykkäitä tekijöitä kuitenkin on. Vapun kunniaksi kannattaa levylautaselle laittaa vaikkapa Jaakko Laitinen & Väärä Raha, balkanilaista perinnemusiikkia ja suomalaista iskelmää yhdistelevä uuden vuosituhannen helmi.

MARKKU JOKISIPILÄ

Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja poliittisen historian tutkija

”Enää ei ole sellaista yhtenäiskulttuuria, jonka tulkeiksi artistit voisivat asettua, eikä sellaista yhtä suurta yleisöä, jolle he laulunsa esittäisivät.”
Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Maalaismaisema
Kannattaa tutustua Suomeen, joka on 30 km suurten kaupunkien ulkopuolella. Siellä elää vielä kulttuuri, jonka edustajia ei näy valtalehdistön lööpeissä, eikä televisiossa.

Sanoisinko että: tyvi on terve, mutta latva alkaa lahoamaan.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: Maalaismaisema
Oleks kuullu Kuusen tyvilahosta? Häh?
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Hyvä Markku!
Kyllä! Ja Jaakko on livenä vielä mahtavampi kuin levylautasella!
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Muisteloita
Sanotaan että suomalaisten perisynti on kateus. No, oli sitä vikaa minussakin, sillä 60-luvun alussa kun aloin käymään tansseissa, niin menin aina sinne missä Ola esiintyi, Turun lähistöllä tietenkin. Minua siis nelosen laulutaidolla varustettua kloppia risoi mahdottomasti se kun jollekin on suotu moinen lahja. Mutta tuli se aika, jolloin parannuin tuosta kansantaudista eli olin katsomassa ja kuuntelemassa Olaa viimeisen kerran Konserttitalossa vai -salissa, sama se. Oli se melkein itkettävä näky siellä estraadilla. Silloin tajusin sen, että ei se laulutaitokaan kaikkea onnea suo, ainakaan pitkäaikaista. Toki vieläkin kuuntelen silloin tällöin laulujansa, mitkä olivat ylivertaisia.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Globalisaatio
Olavi Virran tulkinnat ovat mainio peilikuva 1950-luvun suomalaisesta kulttuurista. Musiikin globaalisaatiota ei silti kannata paheksua aivan noin vain sillä useimmat Virran laulamista kappaleista olivat käännöksiä sen ajan kansainvälisistä hiteistä. Ei siis sataprosenttisesti suomalaista musiikkia.

Virta esitti mm. argentiinalaista tangoa ja italialaista iskelmää suomeksi perisuomalaisen tangon ohessa.

Olavi Virta oli mahtava laulaja ja musiikin tulkitsija, ja eräs suomalaisen kevyen musiikin parhaimpia esiintyjiä kautta aikojen. Virran arvostusta ei vähennä se että useat hänen laulamansa kappaleet olivat ulkomaalaista alkuperää.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: Globalisaatio
Sama pätee Kari Tapioon,myös mestari sarjassaan.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: Globalisaatio
Itse pidän enemmän A. Aimosta (ent. Andersson). Olavi Virran ääni jotenkin vuotaa, no makuasioista voi kiistellä. Kauneus on kuulijan korvassa. Ei näitä laulajia heidän eläessään niin kovin kummoisina pidetty. Muistan jonkun Kari Tapionkin esiintyneen Ikituurissa (nyk. Karibia) lähes tyhjille ravintolasaleille 1978-81. Hän oli semmoinen väliinputoaja, kun iskelmä ei enää ollut oikein suosiossa, rockin tullessa voimakkaasti nuorison suosioon. Jonkinlaisena ravintolan taustalaulajana häntä silloin pidettiin. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin hänestä yritettiin tehdä jonkinlaista ikonia. Yleensä ajan myötä laulajat joko painuvat täysin unholaan (esim. Eila Pienimäki, Seija Simola, Tapio Heinonen ym.) tai sitten heille tulee nostetta. Myös äänitystekniset seikat luovat nostalgiaa, kun samaan äänentoistoon ei nykylaitteilla pystytä. Sekin aika merkillinen asia, kun ottaa huomioon että tekniikan sanotaan kehittyneen huimasti viimeisten 50 vuoden aikana...
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
  • «
  • 1
  • /
  • 1
  • »