Suomi 1963: Sissiluutnantti nostatti kirjasodan

Syyskuun alussa 1963 ilmestyi Paavo Rintalan sotaromaani Sissiluutnantti, joka johti kovaan ja laajaan sananvaihtoon myös lehtien palstoilla. Varsinkin lottien ja sotilaiden väliset seksikohtaukset suututtivat. Tällaisten kuvausten katsottiin mustaavan isänmaan puolesta uhrautuneiden naisten ja koko lottajärjestön mainetta. Olivathan Lotta Svärdin jäsenet sitoutuneet noudattamaan kristillis-siveellisiä periaatteita.

Rintalan puolustajat vetosivat taiteen ja sanan vapauteen, mutta suostuivat myöntämään, että kirja ei ole dokumentti eikä yleistävä. Sissiluutnantin käsikirjoituksen pohjalta oli Mikko Niskanen ohjannut elokuvan Sissit, joka tuli teattereihin jo alkuvuodesta 1963.

Elokuvaa kiiteltiin, eivätkä sen lottakuvaukset herättäneet erityistä huomiota. Myös kirjan arvostelijat ottivat syksyllä aluksi säyseästi vastaan. Rintalan teosta samoin kuin sen kustantajaa Otavaa vastaan aloitti syyskuun lopulla ryöpytyksen Yhteishyvän päätoimittaja Seppo Simonen.

Tästä alkoi lehdistössä laaja polemiikki. Järeän vastahyökkäyksen teki lokakuussa 40 evp-kenraalia Otavan johtokunnalle lähettämässään kirjeessä. Arvostettuna pidetylle kustantajalle lausuttiin syvä paheksunta siitä, että lottien sodanaikainen moraali on kirjassa asetettu kyseenalaiseen valoon.

Kirjassa on joissakin kohdin annettu lukijalle jopa käsitys, että "aikoinaan lottina toimineet naiset olisivat yleensä olleet moraalisesti tuomittavia, halveksittavia ihmisiä". Kenraalien mielestä lottien maanpuolustuksen hyväksi suorittamasta työstä "isänmaa on oleva ikuisesti kiitollinen". Allekirjoittajia olivat mm. K.M. Wallenius, Hugo Österman, K.L. Oesch, Paavo Talvela ja Väinö Valve.

PIAN SAATIIN lukea 68 sivistyselämän johtohenkilön ja kirjailijan kannanotto, jossa paheksuttiin Rintalaan kohdistunutta painostusta ja puolustettiin sananvapautta. Kannanoton mukaan kirja kertoo kuvitelluista henkilöistä. Mikään ei anna aihetta olettaa, että tarkoitus olisi antaa käsitys Lotta Svärd -järjestön sodanaikaisesta toiminnasta. Kirjailijoista allekirjoittajiin kuuluivat mm. Jörn Donner, Paavo Haavikko, Väinö Linna, Veijo Meri, Lassi Nummi, Olavi Paavolainen ja Hannu Salama.

Sissiluutnantti nostatti myös sensuurimielialaa. Kustannusyhtiö Otava puolusti tarmokkaasti paino- ja mielipiteenvapautta. Sen verran Otava selitti, että Sissiluutnantti on vapaa taideteos, jolla ei ole mitään dokumenttiarvoa eikä solvaamisen tai yleistämisen tarkoitusta.

Otava sai vuotta myöhemmin aikaan vielä kovemman kirjasodan julkaisemalla Hannu Salaman romaanin Juhannustanssit, joka herätti sensuuri- ja oikeusviranomaisetkin toimimaan – olihan kyse jumalanpilkasta. Samana vuonna Gummerus puolestaan painoi Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu -teoksen, joka myös sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton.

VALTAVA MAANVYÖRYMÄ myöhään 9.10. päivän iltana Vajontin patoaltaaseen Pohjois-Italiassa aiheutti suuren inhimillisen ja aineellisen katastrofin. Toc-vuoresta irronneet maamassat aiheuttivat patoaltaaseen tsunamiin verrattavan hyökyaallon, joka eteni pitkin kanjonia padolle. Vedenpinta ylitti padon jopa parisataa metriä korkeana. Piave-jokeen rakennettu maailman suurimpiin kuuluva voimalaitospato vaurioitui jonkin verran, kun vesimassat vyöryivät alas laaksoon ja hukuttivat alleen yhden kaupungin ja viisi pientä kylää.

Eniten kärsi pieni Longaronen kaupunki. Vesien laskeuduttua kunnansihteeri Mario Laveder sanoi: "Longaronea ei ole enää olemassa." Kylistäkin jäi jäljelle vain muutamia taloja ja seurakuntien rakennuksia. Myöhemmin uhriluvuksi on laskettu 2 500–3 000. Pompeijin tuhoon verrattua onnettomuutta tutkittiin pitkään. Keskeinen kysymys oli, aiheuttiko sen luonto vaiko ihmisen toiminta.

Veli Junttila
Kirjoittaja on filosofian maisteri.

”Järeän vastahyökkäyksen teki lokakuussa 40 evp-kenraalia Otavanjohtokunnalle lähettämässään kirjeessä.”