Satakunnan lääni jäi haaveeksi

VELI JUNTTILA

Satakunnan läänin perustamista ajettiin tosimielessä 1950-luvun lopulla. Paineita lisäsi se, että Porin lääni näytti jäävän Keski-Suomen läänin ja Pohjois-Karjalan läänin jalkoihin.

Tärkeänä perusteena oli Turun ja Porin läänin pohjoisen puoliskon asukkaiden palvelujen parantaminen. Satakunnan pitäjien asukkaat joutuivat asioimaan – milloin Pori ei riittänyt – läänin pääkaupungissa Turussa tai myös Tampereella.

Turun ja Porin läänin jakamista pohtinut lääninjakotoimikunta piti kesäkuun 4. päivä kokoustaan Keikyällä. Ihmettelyn aiheena oli Porin alueen läänihankkeen pysähtyminen samalla kun Pohjois-Karjala ja Keski-Suomi saivat jo valtiolta perustamisrahoitusta.

l

Turun ja Porin läänin maaherra Esko Kulovaara, joka oli mukana kokouksessa, puolsi voimakkaasti läänin jakamista. Kulovaara otti esimerkiksi Keikyän. Maanviljelysinsinööripiirin asioissa Keikyältä oli asioitava Tampereella, tieasioissa Turussa ja työllisyysasioissa jälleen Tampereella.

Tuohon aikaan katsottiin yleisesti, että oma lääni antaa potkua sellaisille alueille, jotka lääninjaossa olivat jääneet takamaiksi. Niinpä Satakunnan lääni tukisi Turun ja Porin läänin pohjoisosien kehittämistä. Lapin lääni oli 1938 erotettu Oulun läänistä, ja perusteena oli syrjäseudun nostaminen kehityskierteeseen.

Tärkeäksi katsottiin, että talousalueen ja läänin rajat kävisivät yksiin. Tätä perustetta ei voitu aina vaatia. Vanhat mielivaltaisetkin rajat ja hallintoalueet olivat jo vuosisatoja muovanneet maakuntia ja talousalueita.

l

TS kertoi, että Satakunnan läänin perustaminen oli ollut esillä jo vuosisadan ajan. Noilta kaukaisilta ajoilta oli peräisin kolmen uuden läänin Porin, Jyväskylän ja Karjalan läänin perustaminen, mikä ei toteutunut.

Vuonna 1953 julkaistiin aluejakokomitean mietintö, jossa ehdotettiin Porin, Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan, Tampereen ja Keski-Pohjanmaan läänien perustamista. Vain Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen läänien perustaminen toteutui vuonna 1960. Niitä varten oli määrärahat vuoden 1959 valtion budjetissa. Motiivina oli molempien osalta takamaiden kehittäminen.

Turun ja Porin läänin jakaminen ei siis edistynyt. Syytä tähän ei selkeästi sanottu TS:n kokousselostuksessa, takana oli tietysti poliittisia kiistoja. Tamperekin mieli ympärilleen omaa lääniä, mikä olisi aiheuttanut vaikeaa rajankäyntiä joka suuntaan ja rikkonut Kokemäenjoen talousaluetta.

l

Oppikouluihin oli kova tunku ja samalla ankara karsinta kevätkesällä 1959. Ensimmäiselle luokalle pyrkijöistä hylättiin esimerkiksi Naantalissa ja Mynämäellä parikymmentä oppilasta kummassakin yhteensä 110 hakijasta.

Turussa suomenkielisiin oppikouluihin pyrki yhteensä 1 828 oppilasta. Hyväksytyllä pistemäärällä näistä selvisi noin 1 600 oppilasta, mutta heistä voidaan sijoittaa vain puolet, joten noin 800 oli jäämässä oppikoulujen ulkopuolelle.

Turun koulujen rehtorit pitivät pikaisen kokouksen tilanteen johdosta. Rehtorit ehdottivat uusien rinnakkaisluokkien perustamista ja oppilaiden siirtoja. Ainakin Turun Normaalilyseoon, Puolalan Yhteiskouluun ja Turun Suomalaiseen Yhteiskouluun menestyksellä pyrkineistä osa sijoitettiin Turun Tyttölyseoon, Turun Tyttökouluun ja Kupittaan Yhteiskouluun.

l

Kesäkuun 5. päivänä Turun raastuvassa annettiin pitkään harkittu päätös modistin murhajutussa. Sekatyömies Pauli Johannes Aalto tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla olevana murhasta 12 vuodeksi kuritushuoneeseen sekä olemaan sen jälkeen 10 vuotta vailla kansalaisluottamusta. Lisäksi Turun hovioikeus tutkii Aallon eristämistä pakkolaitokseen.

Joulukuun 5. päivän iltana 1957 murhaaja tunkeutui Puutarhakadulla sijaitsevaan neiti Eva Maria Haahden omistamaan muotiliikkeeseen. Julman surman aseena oli kirves. Verityö paljastui vasta muutamaa päivää myöhemmin.

l

Turussa valmistui toukokuun 1959 lopussa asuntososiologinen tutkimus, joka koski kunnallisia ja puolikunnallisia asuntoja. Sosiologian laitoksella tehty tutkimus kelpuutettiin maisteri Kalevi Pihan lisensiaattityöksi.

Elintasosta kerrotaan, että lähes puolella perheistä oli pölynimuri, kolmanneksella pesukone ja viidenneksellä jääkaappi. Tuolloin puhelin oli ”sosioekonomisen statuksen tyypillinen väline”, ja se oli 38 prosentilla haastatelluista perheistä.

Asuntoja moitittiin pieniksi, sauna-, pesu- ja pesulatiloja puutteellisiksi ja varastotiloja pieniksi. Toki tyytyväisiä oli melkein toinen puoli. Keittiöissä keitettiin yleisimmin kaasulla, toiseksi yleisin oli puuliesi ja vähiten oli sähköliesiä

Tutkituissa asunnoissa ”alkuasukkaat” olivat vähemmistönä. Peräti 70 prosenttia oli syntynyt Turun ulkopuolella, pääosin Turun ja Porin läänissä ja seuraavaksi suurin ryhmä oli luovutetuilta alueilta muuttaneet.

(02) 269 3326
veli.junttila@turunsanomat.fi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.