Kolumni: Opiskelijat ovat uudet perussuomalaiset, ja pian heitäkin kuunnellaan

Tuukka Tuomasjukka

Viime viikolla internetissä kaatui puu. Rysähdys ei tullut metsästä, vaan lehdistön lasitalosta miljoona-asuntojen viereltä, kivenheiton päässä Eduskuntatalon graniittipylväistä.

Laiskanpulskeat syöttöporsaat.

Kauppalehden päätoimittaja Arno Ahosniemi loi sunnuntaisella tviitillään tämän viikon pääpuheenaiheen. Hänen mukaansa toisen lasitalon, Helsingin Sanomien, teksti opiskelijoiden vaatimuksista "sivalsi" löhöilevät löllykät "viipaleiksi".

Tai siis, laittoi nuorison ruotuun. Yliopisto-opiskelijoiden lobbarit eli Suomen ylioppilaskuntien liitto olivat nimittäin erehtyneet kritisoimaan vallitsevaa maailmantilaa.

”Vaikka loma ja lepo tuntuvat olevan perusoikeuksia, on opiskelijan tullakseen toimeen uurastettava levotta läpi vuoden”, SYL nosti esille kannanotossaan, jota Helsingin Sanomat sittemmin pyöritteli. Tuntuuko työnteko pahalta, voi lapsikullat!

Nelikymppinen Ahosniemikin sivalsi eläinvertauksellaan – nimittäin muistutuksen vanhan maailman marssijärjestyksestä.

SYL:in aloite osoittaa, että julkisessa keskustelussa alkaa nousta uusi ääni, hiljalleen työelämään ja elämänsä toiseen kvartaaliin siirtyvä twentysomething-sukupolvi.

Ahosniemen ja muiden voimakas reaktio voi kieliä tottumuksen puutteesta. Vielä viime eduskunnan nuorin kansanedustaja, demari, oli erikoistunut vanhusten asioihin.

”Naisille ja nuorille aivan ylivoimainen vaalivoitto”, kommentoi vihreiden Pekka Haavistokin huhtikuun vaalivalvojaisissa uuden kansanedustajapolven läpimenoa.

Railo ei kulje vain sukupolvessa. Tampereen yliopiston tutkijatohtori Johanna Vuorelma huomautti Twitterissä, että jakolinja noudattaa ennemmin perinteistä vasemmisto–oikeisto-akselia, jossa taistellaan hyvinvointivaltiosta. Esimerkiksi kokoomusnuoret eivät lähteneet mukaan sukupolvisotaan.

On silti selvää, että elinkeinoelämäkin hyötyy siitä, kun työuriaan aloittelevat opiskelijat nostavat esille yhteiskuntamme burnout-kulttuurin ongelmia. Katse kääntyy väkisin ratkaisuihin.

Totutteluaikaa on ollut. Epävarman ja väsyneen syöttöporsassukupolven kokemuksia on tullut esiin jo kirjallisuudessa ja syntyvyystilastoissa.

Nyt he tulevat politiikkaan niin kuin perussuomalaiset aikanaan, omaa asiaansa rohkeasti ajaen. Kumpienkin näkemykset tuntuvat aluksi ylimitoitetulta, mutta jälkimmäisiä on jo opittu kuuntelemaan. Nuortenkin luottamuspulaa yhteiskuntaan on tällä viikolla alettu tarkastella ymmärtäen.

Syytä olisikin. Lähivuosina pitäisi puhua muun muassa siitä, miten ilmastopolitiikka ja eläkejärjestelmä kaatuvat tulevien sukupolvien niskaan.

Että röh röh vaan teillekin.