Kirsi Vainio-Korhonen:

Kuka päättää sukupuolen?

Riitta Salmi

Lokakuussa vietettiin intersukupuolisuuden päivää. Suomessa syntyy vuosittain kolmesta kahdeksaan intersukupuolista lasta, joilla on kehossaan merkkejä sekä naisen että miehen sukupuolielimistä. Samoin ihminen voi kantaa sisällään sekä munasarjoja ja kiveksiä tai kohtu ja munasarjat voivat puuttua kokonaan.

Viimeisen sadan vuoden aikana intersukupuolisten lasten sukuelimiä on leikattu muistuttamaan oletettuja miesten tai naisten sukuelimiä. Tapaa kritisoidaan nykyään jo voimakkaasti ja katsotaan, että operaatiot loukkaavat lasten kehollista koskemattomuutta.

Suomen Kätilöliiton kanta asiaan on selkeä: intersukupuolisena syntynyt lapsi on terve ja ilmentää ihmisenä luonnon monimuotoisuutta. Kätilöliitto katsoo, että lapsella on lähtökohtaisesti oikeus omaan kehoonsa sellaisena kuin se on.

Sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE suosittaa, että lapsen ”ulkoisia sukupuoliominaisuuksia muokkaavat toimenpiteet toteutetaan vasta, kun lapsi itse voi määritellä sekä sukupuolensa että ottaa kantaa omaan seksuaalisuuteensa”.

Usein kuitenkin unohdetaan tai ei edes tiedetä, että länsimaisessa lääketieteessä ei ole ollut historiallisesti tapana leikellä intersukupuolisten lasten sukuelimiä. Tapa on tuore ja saanut alkunsa Yhdysvalloissa 1900-luvulla.

Vielä 1700-luvulla intersukupuolisuuteen suhtauduttiin nykyistä rauhallisemmin. Esimerkiksi ajan kuuluisin luonnontutkija, ruotsalainen Carl von Linné oli sitä mieltä, että myös intersukupuoliset olivat osa Jumalan luomaa luontoa eikä asiaan sopinut ihmisen puuttua.

Intersukupuoliset tunnistettiin Ruotsin valtakunnan (siis myös Suomen) lakiteksteissä ja tuomioistuinten asiakirjoissakin 1600-luvulta lähtien. Ei ollut aivan tavatonta, että tuon ajan ihminen katsoi olevansa ”sekä mies että nainen”.

Ruotsin valtakunnasta tunnetaan tapaus, jossa pappi merkitsi Andersiksi kastetun lapsen kohdella kastettujen luettelon marginaaliin vaihtoehtoisen nimen Anna. Kasvaessaan lapsi alkoi tuntea olonsa ”mukavammaksi naissukupuolisena” ja ryhtyi käyttämään Anna-nimeä.

Intersukupuolisuus johti aikuisiällä Annan avioeroon. Oikeus määräsi kätilöt tutkimaan Annan sukupuolen. Tuomioistuin päätyi avioeron kannalle, koska Anna oli kätilöiden antaman todistuksen mukaan enemmän miespuolinen ja siten sopimaton avioliittoon toisen miehen kanssa.

Oikeuden mielipide ei kuitenkaan estänyt Annaa avioitumasta uudelleen ja paikkakunnan pappia vihkimästä häntä iäkkään leskimiehen kanssa. Siten Anna määritteli loppujen lopuksi itse sukupuolensa ja soveltuvuutensa avioliittoon.

1700-lopun Euroopassa alkoi kuitenkin vahvistua käsitys siitä, ettei intersukupuolinen voinut itse päättää tai jatkuvasti vaihdella sukupuoli-identiteettiään. Tästä eteenpäin intersukupuolisen sukupuolen saivat Suomessakin määrittää vain asiantuntijat, joko lääkäri tai kätilö.

Tuloksen ratkaisi sukupuolielinten rakenne: olivatko ne enemmän miehen vai naisen. Tarkastajan tuli asettaa etusijalle se sukupuoli, joka vaikutti ”luonnollisimmalta”.

Laajimman määritelmän mukaan jopa prosentti ihmisistä ilmentää jossain määrin valtaväestöstä poikkeavia biologisia sukupuoliominaisuuksia. Olisiko aika nyt kypsä siihen, että intersukupuolinen saisi jälleen itse päättää ja määrittää sukupuolensa?

kirvai@utu.fi

Kirjoittaja on Turun yliopiston Suomen historian professori ja tietokirjailija.

Olisiko aika nyt kypsä siihen, että intersukupuolinen saisi jälleen itse päättää ja määrittää sukupuolensa?

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.