Pisan kalteva torni

Stefan Wallin.
Stefan Wallin.

nko sähköpostisi useimmiten tukossa ja osaan viesteistä et ehdi koskaan vastaamaan? Kun etsit hakukoneella netistä jotain, suurin osa osumista on joko henkilökohtaisia purkauksia tai jonkun mielipiteitä asiasta?

Uusimmat uutiset tulevat kännykkääsi, kuulet ne auki olevasta radiosta, joku kommentoi niitä kokouksessa, törmäät niihin netissä ja päivän päätteeksi vielä viisissä tv-uutisissa? Jos tuntuu tutulta, elämme samassa todellisuudessa.

Tähän reaaliajan todellisuuteen kasvavat myös lapsemme, eikä tietotulva tule ainakaan hellittämään. Tulevaisuudessa pärjäävät ne, jotka osaavat erotella merkitykselliset asiat merkityksettömistä, asiallisuudet asiattomuuksista ja faktan fiktiosta. Ja koska maantieteelliset rajat madaltuvat, tätä tietoa voi tulla millä kielellä tahansa. Ilman muuta voimme odottaa, että käännös valmistuu, mutta sillä aikaa kymmenen muuta teki jo sen homman – ja suomalainen jäi nuolemaan näppejään.

Yleissivistävän koulutuksen tarkoitus on antaa perustietoja laajasta skaalasta asioita. Tämän lisäksi meidän pitää pystyä hakemaan ja käsittelemään tietoja. Hyvä koulutus, millä tasolla tahansa, tähtää valmiuksien oppimiseen, ei avoimena tietokirjana kulkemiseen. Sen takia opetussuunnitelmassa on listattu monia aineita, joiden ajatellaan edesauttavan tämän mosaiikin rakentumisessa.

Suomalaisessa koulutuspolitiikassa tiedon pirstaloitumisen ja yhteiskunnan monimutkaistumisen vastaukseksi on tuotu erikoistuminen ja valinnanvapaus. Kun kerran kaikkien asioiden hallitseminen on liian vaikeaa, otetaan vain osa niistä. Jollain tasolla tämä toimiikin. Hälytyskellojen pitäisi kyllä soida, kun yhdentyvässä Euroopassa suomalaiset lukevat vain englantia. Mitä erikoistumista se on? Valinnanvapautta kylläkin.

Jos osaa arvata tulevaisuuden tarpeet tarkkaan, voi aivan hyvin erikoistua. Tietyt alat tarvitsevat hyvin spesifejä taitoja. Mutta: mitä aikaisemmin erikoistuminen tapahtuu, sen varmemmin suljemme itseltämme vaihtoehtoja pois. Teini ei takuuvarmasti tiedä, missä hän asuu tai mitä työtä hän tekee kymmenen vuoden päästä. Toivoa saa ja tulevaisuuden suunnitelmia tehdä, mutta kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan – sen jos minkä tietää aikuinen.

Aina yhtä ajankohtainen ruotsin kielen opiskelu on osa paljon suurempaa kokonaisuutta, nimittäin kieltenopetusta ja koulun yleissivistävää tehtävää ylipäätään. Suomalaisen peruskoulun oppilas lukee paljon kieliä, mutta osaa niistä kunnolla vain niitä, joihin törmää koulun ulkopuolellakin. Monikielisissä perheissä onnistutaan kasvattamaan monikielisiä lapsia ilman mitään pedagogisia valmiuksia. Miksi se on niin vaikeaa kouluissa, joista löytyvät opettamisen ammattilaiset?

On tietysti totta, että kaikkea ei voida opettaa edes Pisa-tutkimuksissa (vielä) pärjäävässä Suomessa. Pisa mittaa kuitenkin mennyttä, ei tulevaisuutta. Tulevaisuus on luotava aina uudelleen. Yhden helpotuksen yhtälöön toisi peruskoulun tuntimäärän maltillinen lisääminen.

Mielestäni tähän jos mihin valtiovallan kannattaisi investoida rahaa: perustukset on pidettävä kunnossa, jotta on mille myöhemmin rakentaa. Se tarkoittaa tasa-arvoista, riittävän laajaa ja hyvää peruskoulutusta. Elämä ei aina ole helppoa, emmekä valmista lapsiamme oikealla tavalla tulevaisuuteen, jos uskottelemme heille, että se olisi helppoa. Todellisuus koulun ikkunan ulkopuolella ei nimittäin ole vapaaehtoinen eikä valinnainen.

Stefan Wallin

Kirjoittaja on turkulainen kansanedustaja, kulttuuri- ja urheiluministeri sekä Rkp:n puheenjohtaja.

”Mitä aikaisemmin erikoistuminen tapahtuu,
sen varmemmin suljemme itseltämme vaihtoehtoja pois.”