Alio: Aurinkovoiman tulevaisuus on valoisa mutta

Suomi on sen hyödyntäjänä jälkijunassa

Samuli Ranta

Vuosi 2019 oli merkittävä käännekohta ilmastokeskustelun kannalta. Ilmastonmuutoksen konkreettisuus ja nopeiden toimenpiteiden välttämättömyys nousi aivan uudella tavalla julkiseen keskusteluun. Kestävä energiantuotanto on, liikenteen ja rakentamisen rinnalla, yksi keskeisimmistä osa-alueista ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Energiasektorin sähköistyminen on megatrendi, joka muuttaa niin kiinteistöjen, teollisuuden kuin liikenteenkin energiankäyttöä.

Tulevaisuuden sähköenergiantuotannon kolme tärkeintä tukijalkaa ovat aurinko-, tuuli- ja vesivoima. Lisäksi tarvitaan siirtymävaiheen ratkaisuja etenkin talviaikaan, näistä tärkeimpinä ydinvoima ja bioenergia.

Teknologian kehityksen myötä myös kausivarastointi tulee jossain vaiheessa mahdolliseksi. Ilmastonmuutos ei kuitenkaan jää odottelemaan teknologian kehitystä, on välttämätöntä hyödyntää jo nyt saatavat ratkaisut täysimääräisesti.

Vesivoimassa ei juuri ole kasvun varaa, joten sähkön tuotannon kasvu täytyy löytyä aurinko- ja tuulivoimasta. Tuulivoiman kehitys onkin ollut viime vuosina suotuisaa.

Aurinkoenergian hyödyntäminen on myös edennyt omakotitalojen ja yritysten katoilla. Suomesta kuitenkin puuttuvat vielä kokonaan suuret useiden kymmenien megawattien aurinkoenergiapuistot, joita muualla Euroopassa on rakennettu jo toistakymmentä vuotta.

Vuosi sitten järjestetyssä Suomen ensimmäisessä uusiutuvan energian kilpailutukseen perustuvassa tukijärjestelmässä kaikki energiamuodot olivat samassa korissa. Perusteluna tälle menettelylle käytettiin teknologianeutraaliuden käsitettä, joka kuitenkin johti käytännössä siihen että tarjoukset olivat 100-prosenttisesti tuulivoimaa. Tässä näennäisen tasapuolisessa menettelyssä on se suuri ongelma että aurinkovoima ei kehity samaa tahtia tuulivoiman kanssa, energian kolmijalka kasvaa vinoon.

Valtioneuvoston tilaaman Pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys -raportin mukaan vuonna 2050 Suomen primäärienergiasta noin 26 terawattituntia tuotetaan aurinkovoimalla ja hieman suurempi osa tuulivoimalla. 26 terawattitunnin vuosituotanto on noin 160 kertaa enemmän kuin mikä oli vuoden 2019 aurinkovoiman tuotanto.

Merkittävä osa tästä uudesta kapasiteetista olisi mahdollista valmistaa Suomessa, keskikokoisia 100 megawatin paneelitehtaita tarvittaisiin ensin muutama, myöhemmin jo toistakymmentä.

Paikallisella valmistuksella olisi positiivinen työllisyysvaikutus, etenkin automaatioalalle, sillä kilpailukykyinen ja laadukas tuotanto edellyttää korkeaa automaation astetta. Sijainti tuo myös selvää etua kun kuljetusvaurioille alttiita paneeleja ei tarvitse laivata Kaukoidästä Keski-Euroopan rahtiterminaaleihin ja sieltä rekoilla pohjolaan.

Kotimaisen tuotannon korkean laadun varmistaminen on tietysti avainasemassa, ja tähän haasteeseen myös Turun ammattikorkeakoulun New Energy Research Center (NERC) vastaa kehittämällä Suomessa ainutlaatuista kapasiteettia aurinkoenergian koko tuotantoketjun laadunvarmistuksen tueksi.

Aurinkoenergian hinta on laskenut viime vuosina nopeasti ja korkean säteilytehon maissa aurinkovoima on jo ylivoimaisesti halvin tapa tuottaa sähköä. Sama toteutuu Suomessakin, tosin matalamman säteilytehon takia viiveellä. Tällöin suurtuotanto alkaa kasvaa myös markkinavetoisesti.

Kotimaisen teollisuuden kannalta olisi kuitenkin toivottavaa että tuotantoa voitaisiin skaalata ylöspäin hallitusti, sen sijaan että odotellaan käsijarru päällä hintojen laskua. Tällöin vaarana on että kun kysyntä alkaa voimakkaasti kasvaa, kotimaista tuotantoa ei saada skaalattua riittävän nopeasti, laatu ei pysy korkeana ja merkittävä osa kysynnästä menetetään Kaukoidän tuonnille.

Valtiovallan tulisikin uudistaa kilpailutukseen perustuvaa tukijärjestelmää niin että aurinkoenergialle varattaisiin oma kori. Näin saataisiin ala kasvamaan hallitusti tuulivoiman rinnalla ja teollisuudella olisi paremmat valmiudet vastata tulevaan kasvuun. Tämä olisi samalla edullinen tapa vähentää kasvihuonepäästöjä, sillä aurinkovoima on jo lähellä markkinaehtoista kannattavuutta myös tukkusähkömarkkinoilla.

Myöskään yritysten roolia omissa aurinkoenergiainvestoinneissa ei pidä väheksyä. Teollisuuden kannattaisi olla tässä asiassa aktiivinen, sillä tulevaisuuden asiakas on yhä vaativampi myös ilmastoasioissa ja osaa vaatia kestävää tuotantoa.

Diplomi-insinööri Samuli Ranta työskentelee Turun ammattikorkeakoulussa energiatekniikan lehtorina ja Uusi energia -tutkimusryhmän vetäjänä.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.