Alio: Moniammatillisen työn arviointi vaatii järjestelmällistä kokonaistilanteen ja yhteisvaikutusten tarkastelua

Reija Paananen
Anne Surakka

Moniammatillisen työn vahvistamisesta on puhuttu viime aikoina paljon muun muassa sote-uudistukseen ja uusiin työelämäpalveluihin liittyen. Erityisesti monenlaista tukea tarvitsevat asiakkaat kärsivät nykytilanteesta, jossa palveluita ei ole välttämättä saatavilla asiakkaan näkökulmasta oikeaan aikaan tai hänen tarpeistaan lähtöisin, vaan tekemistä ohjaavat eri sektorien ja toimijoiden tavoitteet ja suoritteet. Asiakkaan kokonaishyvinvoinnin edistäminen ja tilanteen seuranta on vain harvoin määritelty tietyn tahon tai ammattilaisen vastuulle.

Eri tavoin vaikeissa elämäntilanteissa olevat ihmiset tarvitsevat usein ensisijaisesti hyvinvoinnin ja osallisuuden tukemista ennen kuin he pystyvät ottamaan paremmin elämänsä ohjat omiin käsiinsä. Näiden asiakkaiden toimijuuden vahvistumista edeltävien vaiheiden tulisi olla lähtökohtana erilaista tukea ja palveluita annettaessa sekä niitä yhteen sovitettaessa.

Jos ensisijaisia hyvinvointimuutoksia ei tueta, huomioida tai tehdä järjestelmällisesti näkyväksi, valuu tehty hyväkin työ hukkaan. Pahimmassa tapauksessa myös asiakas turhautuu pyöriessään palvelujärjestelmän rattaissa aina eri ammattilaisen toiminnan kohteena. Esimerkiksi nuorelle tämä saattaa tarkoittaa vaikkapa opintojen keskeyttämistä kerta toisensa jälkeen.

Jos ammattilaisten työn tarkoituksena on saada aikaan pysyviä positiivisia siirtymiä asiakkaiden elämässä, tulee toiminnan tavoitteeksi asettaa myös ensisijaiset hyvinvointimuutokset. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että asiakkaan luottamus itseensä sekä palveluissa toimiviin ammattilaisiin lisääntyy, tai sitä, että asiakas tunnistaa omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan.

Myös merkityksen ja mielekkyyden kokemus edistää hyvinvointia ja siten myös sekä opiskelu- että työkykyä. Tunne siitä, että tulee kuulluksi ja saa tarvitsemansa palvelut oikeaan aikaan on oleellista hyvinvoinnin edistymisen kannalta.

Vaikka asiakas on oman elämänsä asiantuntija, ammattilaiset tai sidosryhmien edustajat pystyvät joissakin tilanteissa havaitsemaan paremmin ja laajemmin yksilön hyvinvoinnin muutoksia. Työkokeilussa oleva nuori voi esimerkiksi kokea itsensä edelleen masentuneeksi, mutta samanaikaisesti työnantaja voi nähdä nuoren hyvinvoinnin lisääntymisen parantuneena työmotivaationa tai vahvempana osallistumisena työyhteisön toimintaan. Vaikka nuoren tuen tarve jaksamiseen ja pärjäämiseen ei olisikaan mielenterveyspalveluista käsin katsottuna vähentynyt, muutoksia voidaan nähdä jo toisten ammattilaisten tai yhteisöjen taholla.

Toisaalla voidaan puolestaan huomata, että vahvemman psykososiaalisen tuen tarjoaminen asiakkaille vähentää tilanteiden kriisiytymistä ja sitä kautta terveydenhuollon päivystyskäyntejä. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia, mutta pääviestinä on se, että tarvitsemme parempaa kokonaistilanteen hahmotusta ja asiakkaan oman arvion lisäksi ammattilaisten ja sidosryhmien näkemystä tapahtuneista muutoksista.

Ensisijaisten hyvinvointimuutosten tarkastelua tulisi hyödyntää moniammatillisen ja verkostomaisen työn suuntaamisessa ja tavoitteiden määrittelyssä sekä yhdessä saavutettujen tulosten arvioinnissa ja yhteisvaikutusten osoittamisessa.

Tällöin työvälineenä voivat olla muun muassa yhteiset asiakas- tai hyvinvointisuunnitelmat sekä niiden seuranta ja arviointi. Kiinnittämällä katse ensisijaisiin hyvinvointimuutoksiin voidaan myös arvioida palveluiden ja tuen oikea-aikaisuutta ja tarpeenmukaisuutta.

Jos yhteisen tekemisen vaikutuksia halutaan tarkastella järjestelmällisesti, tulee huomioida paitsi asiakkaan oma, myös ammattilaisen sekä tarvittavien sidosryhmien näkökulmat. Kaikista näistä näkökulmista tulee tarkastella erikseen yksilöön, ammattilaisten työhön tai mahdolliseen yhteisöön sekä palvelujärjestelmään heijastuvia vaikutuksia.

Lisäksi tulisi arvioida asiakkaan tulevaisuuden näkymiä, vaihtoehtoisia skenaarioita sekä toiminnan kustannuksia ja taloudellisia vaikutuksia.

Ensisijaisten hyvinvoinnissa ja osallisuudessa tapahtuvien muutosten aikaansaaminen kertoo tehdyn työn laadusta. Näiden asioiden systemaattinen arviointi ja näkyväksi tekeminen on siten myös organisaatioiden omaa ja yhteistä laatutyötä sekä toimii tiedolla johtamisen ja toiminnan kehittämisen välineenä.

Reija Paananen on FT, dos, projektipäällikkö Diakonia-ammattikorkeakoulussa ja Anne Surakka on TtM, VTM, erityisasiantuntija Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.