Alio: Kohta väärinkäytöksistä uskaltaa puhua

Janina Mackiewicz

Suomessakin on viime vuosina kohuttu useista väärinkäytös- ja rahanpesupaljastuksista, jotka ovat tulleet julkisuuteen median ansiosta. Vaikenemisen kulttuuri toivottavasti päättyy lähivuosina, kun epäkohtiin uskalletaan rohkeammin puuttua ilman työpaikan menettämisen pelkoa.

Euroopan unioni on vihdoin hyväksynyt direktiivin, joka takaa suojan niille, jotka ilmoittavat työnsä yhteydessä havaitsemistaan väärinkäytöksistä. Direktiivi on erittäin tervetullut, koska se takaa ilmoittajille saman vähimmäissuojan Euroopan-laajuisesti. Sen piiriin kuuluvat sekä yksityisen että julkisen sektorin työntekijät.

Ennen kuin joku huolestuu, että direktiivi saattaa innoittaa tahallaan juoruilemaan ja ilmoittelemaan epämiellyttävistä henkilöistä, on syytä huomata, että perättömiä ilmoituksia tekevä henkilö ei ole oikeutettu suojaan. Jäsenvaltioiden tehtävänä on määrittää toimenpiteet korvauksista ja rangaistuksista.

Kun EU-tasolla hyväksytään direktiivi, se tarkoittaa, että jäsenmailla on määräaika – tässä tapauksessa kaksi vuotta – saattaa se osaksi kansallista lainsäädäntöä. Toisaalta tämän direktiivin sudenkuoppa on, että se koskee ainoastaan Euroopan unionin säädösten piiriin kuuluvien värinkäytösten ilmoittamisesta.

Kun esimerkiksi yhdeksi soveltamisalaksi on listattu EU:n julkisten hankintojen väärinkäyttö, miten kukaan ikinä pystyy erottamaan, onko kyseessä EU-oikeuden vai kansallisen lainsäädännön rikkominen?

Kuvitellaan tilanne, jossa rakennetaan uutta rautatietä, johon on saatu EU-tukea. EU-tuen käytölle on tietyt ehdot, lisäksi hankkeeseen käytetään myös kansallisia julkisia varoja ja yksityisiä varoja. Hankkeessa on mukana useita urakoitsijoita ja alihankkijoita. Yhtäkkiä huomaat, että joku toimijoista väärinkäyttää rahoja.

Mistä erotat, onko kyseessä EU-rahoituksen vai kansallisen julkisten rahoituksen väärinkäyttö? Jotta työntekijän ei tarvitsisi puntaroida tämänkaltaisia asioita, olisi kaikkien kannalta selkeämpää, että lainsäätäjämme päättäisivät laajentaa direktiiviä koskemaan myös kansallista lainsäädäntöä.

Direktiivin vaikutukset koskevat pääosin yrityksiä, joissa on yli 50 työntekijää tai kuntia, joissa on yli 10 000 asukasta. Niiden tulee perustaa sisäiset luottamukselliset ilmoituskanavat, joiden kautta työntekijät voivat ilmoittaa väärinkäytöksistä. Näiden lisäksi tulee perustaa kansallinen viranomainen, joka toimii niin sanottuna ulkoisena raportointikanavana.

Direktiivin mukaan työntekijän tulisi suosia ensisijaisesti sisäistä ilmoituskanavaa, mutta hän on oikeutettu ilmoittamaan suoraan viranomaiselle niin halutessaan – varsinkin jos pelkää omaa asemaansa ja seuraamuksia asian arkaluontoisuuden takia.

Direktiivissä on lukuisia soveltamisaloja, joita se koskee. Mainittakoon esimerkiksi kansanterveys, rahanpesu, ympäristönsuojelu, kuluttajansuoja ja ruokaturvallisuus.

Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, että kun työntekijä huomaa näiden piirissä väärinkäytöksiä hän voi ilmoittaa niistä joko työpaikan sisäisiä kanavia pitkin tai suoraan viranomaiselle. Jos kumpikaan taho ei reagoi määräajassa, henkilö voi ilmoittaa julkisesti.

Huomioitavaa on, että tekstin nykyisessä muodossa työntekijä ei voi ilmoittaa väärinkäytöksistä, jotka liittyvät työoloihin tai työntekijöiden terveyden ja työturvallisuuden laiminlyönneistä. Toisaalta, direktiiviin on jätetty mahdollisuus tarkastelujakson jälkeen lisätä se yhdeksi toimialueeksi.

Tässä kohdassa Suomen tulisi näyttää esimerkkiä EU-puheenjohtajuuskauden vielä jatkuessa ja kannustaa kaikkia jäsenmaita paikkaamaan tämä puute kansallisessa lainsäädännössä. Eiköhän Suomessakin olisi tarvetta erityisesti hoitoalalla uskaltaa puhua ja ilmoittaa turvallisesti huonoista työoloista tai henkilöstövajeesta johtuvista virheistä, ilman että vaarantaa työpaikkansa tai joutuu häirinnän kohteeksi.

Tämän direktiivin synty on ollut ainutlaatuinen prosessi ja käsittely on sujunut nopeasti EU:n mittapuulla. Vielä pari vuotta sitten komissiosta ilmoitettiin, että tämän kaltaiselle direktiiville ei ole tarvetta, mutta palkansaajaliikkeen ja kansalaisjärjestöjen painostuksella ehdotus vihdoin julkaistiin keväällä 2018.

Janina Mackiewicz on EU-asioiden päällikkö eurooppalaisessa kattojärjestö Eurocadresissa ja edustaa myös Akavaa. Eurocadres on kolmen vuoden ajan yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa edistänyt direktiiviä, joka takaisi ilmoittajille suojan EU:ssa.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.