Oppimista läpi elämän, elämää läpi oppimisen

PUHEENVUORO

Vesa Taatila

Viime vuosina maamme elinkeinoelämä ja hallitukset ovat kiinnittäneet huomiota työurien pidentämiseen. Eläköitymisiän noston lisäksi on pyritty saamaan opiskelijat valmistumaan ja siirtymään työelämään aiempaa nopeammin. Tavoitteita on tuettu massiivisilla lakimuutoksilla ja talousohjauksella.

Tulokset ovat tähän mennessä olleet marginaalisia. Oppilaitosten hitaan toimintasyklin vuoksi joudumme kuitenkin odottamaan vielä joitain vuosia, että muutosten kokonaisvaikutuksia voidaan arvioida.

Tilastollisesti tarkasteltuna suomalaiset korkeakoulutetut sekä aloittavat opintonsa että valmistuvat niistä selkeästi keskimääräistä vanhempina. Opinnot myös usein venyvät yli tavoiteaikojensa, vaikka pientä parannusta tässä mittarissa onkin tapahtunut viime vuosina. Näin ollen työaika korkeakoulututkinnon suorittamisesta eläkkeeseen jää suhteellisen lyhyeksi, mikä näyttää pahalta suhteessa monien muiden maiden tuloksiin.

Miksi Suomi sitten kuitenkin pärjää erinomaisesti melkein kaikissa yhteiskunnallisissa vertailuissa? Tilastokeskuksen 5.12.2018 nettisivuillaan julkaisema ”Suomi maailman kärjessä” -lista vakuuttaa siitä, että jotain meillä on tehty oikeinkin. Selvästikään korkea valmistumisikä ja pitkä opiskeluaika eivät ole rampauttaneet maamme kehitystä. Yksi mahdollinen vastaus löytyy siitä, mitä opiskelijat tekevät opintojen ulkopuolella.

Julkisessa keskustelussa korkeakouluopiskelija näyttää usein hyvin stereotyyppiseltä. Hän on siirtynyt lukiosta luentosaliin 19- tai 20-vuotiaana ase- tai siviilipalveluksesta riippuen. Opiskelijan koetaan keskittyvän enemmän juhlimiseen kuin opintojen rivakkaan ja syvälliseen etenemiseen.

Korkeakoulun sisällä näkee nopeasti, miten virheellinen tuo mielikuva Suomessa on. Esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun uudet opiskelijat ovat keskimäärin 22-vuotiaita. Heitä tulee sekä lukioista että ammatilliselta toiselta asteelta. Opiskelijoilla on monta vuotta työkokemusta, ja useat ovat jo ehtineet perustaa perheenkin. Heillä on kova halu hankkia mahdollisimman syvällinen osaaminen valitsemaltaan erityisalalta ja siirtyä nopeasti ammattilaisina työelämään.

”Välivuosiaan” toisen asteen ja korkeakoulun taitteessa opiskelijamme eivät pääsääntöisesti ole viettäneet etsimässä itseään Balilla. Tyypillisintä on, että he ovat olleet tuolloin täysipäiväisesti töissä, toisin kuin ikätoverinsa monessa vertailumaassa.

Opiskelijoiden työura jatkuu vahvasti myös läpi opintoajan. Ammattikorkeakoulussa pakollisten harjoittelujen lisäksi enemmistö opiskelijoista tekee säännöllisesti työtä opintojen ohessa – tai välillä pikemminkin opiskelee työnteon ohessa. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että opintoajat venyvät, kun opiskelijalla ei ole vahvaa taloudellista syytä valmistumiselle, ja samalla työelämän tiivis rytmi verottaa jaksamista.

Lopputuloksena on, että suomalaisella korkeakouluopiskelijalla on valmistuessaan usein jo monta vuotta työkokemusta. Sen aikana hän on tuottanut uusia tuotteita ja palveluita yhteiskunnan kehittymisen tueksi ja maksanut panoksensa yhteiseen verokassaamme. Valmistuessaan hän on huomattavasti valmiimpi työelämään kuin vain opiskelijaelämää nähnyt ulkomainen kollegansa.

Voisiko ollakin niin, että suomalainen toimintatapa on kansallinen vahvuus? Työmarkkinoilla on joustavasti tarjolla aktiivista ja eteenpäin katsovaa työvoimaa. Työssäkäyvät opiskelijat muodostavat työnantajien tarpeisiin mukautuvan reservin, joka samalla vahvistaa omaa tulevaa ammattilaisosaamistaan. Perusopinnot ja työssäkäynti nivoutuvat osaksi elämän mittaista jatkuvaa oppimista, mikä myös kasvattaa nuoret huolehtimaan tulevaisuudessakin osaamisensa kestävästä ylläpidosta.

Turun ammattikorkeakoulu haluaa olla aktiivisesti etsimässä tapoja integroida opiskelijoitamme ja meiltä valmistuneita ammattilaisia alueen työelämään. Mitä syvemmin tulevat ammattilaiset pääsevät osaksi Varsinais-Suomen kuumina käyviä työmarkkinoita, sitä nopeammin he pystyvät ottamaan roolinsa sen kehittäjinä tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on Turun ammattikorkeakoulun rehtori.

Kirjoitus perustuu Vesa Taatilan AMK:n avajaispuheeseen 5.9.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.