Arjen turvallisuuden toteutumista arvioitava myös vähemmistöjen näkökulmasta

ALIO

Marja Tiilikainen

Uudessa hallitusohjelmassa nostetaan esiin arjen turvallisuus yhtenä keskeisenä turvallisuuden ulottuvuutena. Syrjimättömyyden, yhdenvertaisuuden, yhteiskunnallisen luottamuksen sekä hyvien väestösuhteiden nähdään edistävän kansalaisten ja asukkaiden turvallisuuden kokemusta.

Nämä ovat erinomaisia lähtökohtia monimuotoistuvan suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseksi. Arjen turvallisuuden painotus haastaa kuitenkin pohtimaan sitä, kenen ja millaisesta turvallisuudesta oikeastaan puhutaan.

Käsitteenä arjen turvallisuus ohjaa huomion kansallisesta turvallisuudesta ihmisten ja yhteisöjen turvallisuuteen. Kyseessä on moniulotteinen ilmiö, jota voidaan tutkimuksessa lähestyä esimerkiksi selvittämällä sitä, millaiset prosessit tuottavat ihmisille turvallisuutta tai turvattomuutta, tai millaisia resursseja ihmisillä on turvallisuutensa parantamiseksi.

Tarkastelin jo päättyneessä akatemiatutkijan hankkeessani kanadansomalialaisten ja suomensomalialaisten perheiden kokemuksia arjen turvallisuudesta Torontossa sekä pääkaupunkiseudulla Suomessa. Erilaiset yhteiskunnalliset kontekstit muokkasivat arjen turvallisuuden reunaehtoja kahdessa maassa eri tavoin.

Arjen turvallisuuteen liittyy materiaalinen ulottuvuus kuten perheen taloudellinen tilanne, asuinalueet, oppilaitokset joihin lapset pääsevät (tai eivät pääse) sekä tukipalveluja tarjoavat järjestöt.

Toronton somalialaisille merkittävä tekijä arjen turvallisuuden kannalta oli asuinlähiö; monien kohdalla asuinalueet olivat heikkoja ja kärsivät korkeasta rikollisuusasteesta, mikä lisäsi perheiden haavoittuvuutta ja turvattomuuden tunnetta. Koulut näillä sosiaalisen asuntotuotannon alueilla olivat usein aliresursoituja ja postinumero vaikutti negatiivisesti nuorten mahdollisuuksiin löytää työtä.

Suomessa lähiöt puolestaan koettiin yleensä turvallisiksi ja yhteiskunnan yleinen turvallisuus heijastui positiivisesti myös maahanmuuttajien arkeen.

Arjen turvallisuuteen liittyvä vuorovaikutuksellinen ulottuvuus viittaa perhe- ja muihin sosiaalisiin verkostoihin paikallisesti ja ylirajaisesti. Lisäksi tähän kuuluu suhde instituutioihin ja valtarakenteisiin, kuten kouluun, poliisiin ja oikeusjärjestelmään. Luottamuksen tai epäluottamuksen määrä näihin instituutioihin vaihtelee eri yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen välillä, eri konteksteissa ja eri aikoina.

Kanadansomalialaisissa yhteisöissä ja perheissä epäluottamus poliisia ja oikeusjärjestelmää kohtaan oli huomattavan suurta, kun taas Suomessa muutkin tutkimukset ovat osoittaneet maahanmuuttajien luottamuksen poliisiin olevan melko vahvaa. Toisaalta kokemus siitä, että tulee kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti esimerkiksi etnisen taustan vuoksi, murentaa luottamusta myös Suomessa.

Turvallisuuden kokemus liittyy myös normeihin, arvoihin ja asenneilmapiiriin. Esimerkiksi kulttuuriset ja uskonnolliset arvot sekä lainsäädäntö voivat vahvistaa turvallisuuden tunnetta. Toisaalta rasismi tai julkinen puhetapa siitä, kuinka tietyt ryhmät (esimerkiksi pakolaiset, muslimit) ovat turvallisuusuhka sekä tähän liittyvät turvallistamispolitiikat lisäävät turvattomuutta.

Tähän liittyykin paradoksi: Samalla kun viranomaistoimijat pyrkivät erilaisin poliittisin ja käytännön toimenpitein edistämään kansalaisten turvallisuutta, samat toimenpiteet saattavat luoda turvattomuutta niille väestöryhmille, jotka joutuvat näiden toimenpiteiden kohteiksi esimerkiksi maahanmuuttostatuksensa tai uskonnollisen/etnisen taustansa vuoksi. Esimerkiksi erityisesti rodullistetut miehet Pohjois-Amerikassa kokevat väkivaltaa poliisin taholta, tai kuten tutkija Suvi Keskinen kollegoineen on osoittanut, tulevat Suomessa poliisin pysäyttämiksi.

Turvallisuus ja turvattomuus eivät ole pysyviä olotiloja, vaan tarpeet, haasteet ja mahdollisuudet muuttuvat samalla kun aikaa kuluu, lapset kasvavat tai poliittinen ilmapiiri muuttuu.

Tulevalla hallituskaudella on syytä arvioida arjen turvallisuuteen tähtäävien toimenpiteiden vaikutusta eri väestöryhmien, myös vähemmistöjen, näkökulmasta.

Kirjoittaja on dosentti ja toimii vastaavana tutkijana Siirtolaisuusinstituutissa.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.