Jasmin Inkinen

Jari Hänninen

Ilari E. Sääksjärvi

Turun yliopiston suunnitelmat tiedematkailun kehittämisestä Seilin saarella herättivät keskustelua vuonna 2017. Turun yliopisto päätti uudistaa Seilin saarella toimivan tutkimusasemansa toimintaa siten, että tutkimus- ja opetustoiminnan jatkuvuus saarella varmistuisi. Seili on kiehtova kulttuuri- ja luontokohde, jonka historiaa ja nykypäivää elävöittävät tiede ja erityisesti merentutkimus. Saari on noussut yhdeksi Saaristomeren suosituimmista matkailukohteista ja siihen tutustuu vuosittain jo lähes 20 000 vierailijaa.

Moni on ollut huolestunut, että yksittäiset matkailijat voivat omalla käytöksellään aiheuttaa haittaa saaren herkälle luonnolle ja kulttuuriperinnölle, joten matkailutoimintaa on kehitetty lisääntyvän vierailijamäärän vaikutuksia tarkasti seuraten. Erityisinä seurantakohteina ovat olleet saaren arvokkaat ketomaisemat ja niiden kasvilajisto.

Kahden viime kesän aikana vierailijat ovat monesti ihmetelleet Seilin kedoilla kulkevaa tutkijaa, joka istuu kukkien keskellä tekemässä merkintöjä. Tutkija on tehnyt kasvillisuusseurantaa, joka aloitettiin Turun yliopiston ja Metsähallituksen yhteistyönä matkailutoiminnan piristyttyä vuoden 2017 keväällä. Kulttuuriympäristössä tehtävällä luonnontilan seurannalla on nykyisin erityinen painoarvo Seilin muuttuneessa toimintaympäristössä.

Seurantatutkimuksessa erityisenä kiinnostuksen kohteena on uhanalainen peltomaitikka (Melampyrum arvense). Peltomaitikka on arkeofyytti eli muinaistulokas, joka on levittäytynyt Seiliin jo varhain ihmisen myötävaikutuksella. Suomessa muinaistulokkaana pidetään kasvilajia, joka on kulkeutunut maahan ihmisen toimesta 1600-luvun alkupuolella tai sitä ennen. Muinaistulokkaiden avulla voidaan esimerkiksi paikantaa esihistoriallisia ja historiallisia asuinpaikkoja, kuten Seilissä on tehtykin.

Peltomaitikka on ollut aikoinaan Suomessa yleinen peltojen rikkakasvi, mutta nykyään laji on erittäin harvinainen johtuen maankäytön ja viljelytapojen muutoksesta. Laji on kasvuympäristönsä ja -edellytystensä suhteen poikkeuksellisen vaativa.

Peltomaitikka viihtyy kuivahkoilla alustoilla ja on aurinkoisten ja hiekkaisten ketojen kasvi. Se on sukunsa muiden lajien tavoin puoliloinen eli vaikka se on lehtivihreällinen ja yhteyttää itsekin, imee se ravintoa myös naapurikasvien juurista. Lisäksi peltomaitikka on yksivuotinen eli uusi kasvi syntyy vain edellisen vuoden siemenistä. Peltomaitikan siemeniä levittävät vain muurahaiset.

Varsinais-Suomessa lajia tavataan muutamilla rannikon ja saariston kasvupaikoilla, ja kanta on kokonaisuudessaan erittäin uhanalainen. Yksi peltomaitikan vankimmista tukikohdista sijaitsee hiekkaisella Seilin saarella.

Vuoden 2017 seurantatutkimus osoitti, että Seilin peltomaitikkapopulaatiot olivat suuria, ja määrät vaihtelivat seuranta-alueesta riippuen kymmenistä aina satoihin yksilöihin.

Vuonna 2018 peltomaitikoiden määrät pienentyivät melkein jokaisella seuranta-alueella noin neljäsosaan edellisvuoden määristä. Syynä ei kuitenkaan ollut lisääntynyt kulutus, vaan poikkeuksellisen kuiva ja kuuma kesä. Vuonna 2018 seuranta-alueet olivat jo kesäkuun lopulla rutikuivia. Tuleva kesä näyttää, mihin suuntaan peltomaitikoiden määrä on kehittymässä, ja miten laji selvisi viime kesän helteistä.

Seilin korkea puutiaiskanta on yleisesti hyvin tiedossa, ja siitä johtuen matkailijat eivät juurikaan poikkea Seilin pääreiteiltä.

Kulutuskestävyyden seuranta-alueet sijaitsevat Seilin hiekkateiden varsilla, eikä niillä tutkijoita ja muutamaa yksittäistä matkailijaa lukuun ottamatta juuri liiku ihmisiä. Alueilta löytyy kuitenkin runsaasti syötyjä peltomaitikkayksilöitä sekä kauriiden jälkiä ja jätöksiä. Kesäisin seuranta-alueille muodostuvat polut ovatkin eläinten aiheuttamia.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö jatkaa luontoarvojen seurantaa Seilin saarella. Samalla tavoitteena on välittää tietoa luonnon monimuotoisuudesta ja sen tutkimuksesta saarella vieraileville matkailijoille. Tiedesaari Seili kehittyy kestävästi.

Tutkija Jasmin Inkinen toimii preparaattorina Seilin tutkimusasemalla. Apulaisprofessori Jari Hänninen toimii Seilin tutkimusaseman asemanjohtajana. Professori Ilari E. Sääksjärvi toimii Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön johtajana.