PUHEENVUORO

Eveliina Lyytineni

Anitta Kynsilehto

Johanna Leinonen

Joka vuosi 20. kesäkuuta YK:n Maailman pakolaispäivän erilaisissa tapahtumissa muistetaan sitä, miten kymmenet miljoonat ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa, osa myös kotimaansa, turvaa etsiessään. Siirtolaisuusinstituutti järjesti Turussa Maailman pakolaispäivän tapahtuman jo neljännen kerran.

Instituutin tapahtuman teemana oli tänä vuonna pakolaisuus naisten kokemana. Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä Turussa toimivan Kaikkien Naisten Talo -hankkeen kanssa.

YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) julkaisi viime viikolla vuoden 2018 pakkomuuttotilannetta käsittelevät maailmanlaajuiset tilastot. Niiden mukaan maailmassa on noin 70,8 miljoonaa pakkomuuttajaa (mukaan lukien pakolaiset, turvapaikanhakijat ja maan sisäiset pakkomuuttajat eli evakot). Kyseiset tilastot ovat suuntaa-antavia arvioita rekisteröityjen pakkomuuttajien määristä.

Naisia ja miehiä on jo pitkään ollut pakolaisina suurin piirtein sama määrä. Pakolaisista noin puolet on lapsia. Vuonna 2018 noin 48 prosenttia rekisteröidyistä pakolaista oli naisia ja 50 prosenttia lapsia.

Naisten osuus pakolaisista vaihtelee kuitenkin alueittain ja maanosittain. Euroopassa naisten osuus oli pieni (44 %) verrattuna Afrikkaan, jossa pakolaisten enemmistö oli naisia (52 %). Määrät selittyvät osittain sillä, että Eurooppaan on vaikeaa ja vaarallista tulla. Tästä syystä miehet saapuvat usein Eurooppaan ensin yrittäen myöhemmin haastavaa perheenyhdistämisprosessia.

Kokemukset pakolaisuudesta ovat usein sukupuolittuneita, eli miehet ja naiset kokevat pakkomuuton eri tavoin. Muuton syyt voivat liittyä sukupuoleen, esimerkiksi sukupuolittuneeseen väkivaltaan ja siitä kumpuavaan vainoon. Raiskaukset ja muu seksuaalinen hyväksikäyttö matkan varrella ovat todellisia uhkia. Ihmiskaupan uhriksi päätyy usea turvapaikkaa etsivä nainen. Naisten kehosta on toisin sanoen tullut taistelukenttä useissa konflikteissa, mikä edelleen synnyttää pakolaisuutta.

Myös suojelun tarve voi olla sukupuolisidonnaista. Siksi naisia olisi kuultava turvapaikkaprosessissa ilman heidän puolisoidensa läsnäoloa.

Naisten kokema vaino tulee tunnistaa. Vaikka sukupuolta ei suoraan mainita YK:n pakolaissopimuksen vainon määritelmässä, sukupuolittunut väkivalta voidaan sisällyttää tiettyyn sosiaaliseen ryhmään kuulumiseen, joka on yksi sopimuksen tunnistamista henkilökohtaisen vainon kriteereistä. Olemassa olevaa lainsäädäntöä voidaan lisäksi tulkita sukupuolisensitiivisesti.

Vaikka yhtäältä naisten ja tyttöjen mahdollinen haavoittuvuus tulee tunnistaa turvapaikkaprosessissa ja pakolaistilanteissa, tulee toisaalta ottaa huomioon heidän toimijuutensa ja vahvuutensa. Myös muut ominaisuudet, kuten yhteiskuntaluokka, ikä, seksuaalinen suuntautuminen tai etninen vähemmistötausta, voivat lisätä pakolaisten haavoittuvuutta.

Vastaanottovaiheessa naisten tarpeet tulee ottaa huomioon esimerkiksi turvallisen asuinympäristön luomisessa. Pakolaisuuden ja pakolaisaseman tunnistamiseen vaadittavan prosessin pitkä kesto voivat aiheuttaa sukupuoliroolien muuttumista perheissä. Voikin olla, että naisesta tulee vastaanotto- ja kotoutumisprosessissa perheen ensisijainen elättäjä samalla, kun hän huolehtii lapsistaan ja miehestään.

Myös pakolaisuuden tutkimuksessa sukupuoleen liittyvät kysymykset ovat läsnä, mutta ne eivät kuitenkaan ole aina tutkimuksen keskiössä.

Sukupuoleen alettiin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota alan tutkimuksessa 1980- ja 1990-luvuilla. Nykyajan feministisessä pakolaisuuden tutkimuksessa korostuu sukupuolien ja seksuaalisten suuntausten moninaisuus sekä miesten ja poikien kokemukset vainosta ja paosta.

Pakolaistaustaisten omien kokemusten kuuleminen on tärkeää, kun haluamme ymmärtää pakolaisuutta tutkittavana ilmiönä. Siirtolaisuusinstituutin Maailman pakolaispäivän tapahtumassa kuultiinkin rohkeiden ja aktiivisten naisten kokemuksia.

Pakoon joutuminen voi myös johtaa niin sanotusti silmien avautumiseen eli sen havaitsemiseen, että naisena voi olla mahdollista elää itsenäisesti ja vapaasti. Tässä prosessissa voimme myös olla tukena sekä naisille että miehille, joiden uusi koti on Suomessa.

Eveliina Lyytinen on tutkijatohtori Siirtolaisuusinstituutissa, Anitta Kynsilehto yliopistotutkija Rauhan- ja konfliktin tutkimuskeskuksessa ja Johanna Leinonen akatemiatutkija Siirtolaisuusinstituutissa.