Puheenvuoro: Lapsimyönteinen yhteiskunta turvaa eheän kasvun

Jouni Välijärvi
Marianne Heikkilä

Suomalaiset lapset ja nuoret ovat kansainvälisesti vertaillen terveitä, osaavia ja elämäänsä tyytyväisiä. Hyvinvointia tukevat ja edistävät palvelut, kuten neuvola, päivähoito, varhaiskasvatus, koulutus ja terveydenhuolto, ovat perheiden tasavertaisesti tavoitettavissa ja kustannuksiltaan kohtuullisia. Samaan aikaan kuitenkin kasvavalla joukolla lapsia ja nuoria mielenterveys järkkyy, oppimistulokset jäävät heikoiksi ja yksinäisyys sekä uupumus yleistyvät.

Ongelmiinsa apua etsivien kokemukset ovat usein karuja. Tukea ei saa silloin, kun tarve on suurin ja vaikututtavuus tehokkainta.

Avun etsijän edellytetään kykenevän navigoimaan kieleltään, toimintatavoiltaan ja vaatimuksiltaan suuresti vaihtelevien palvelujen viidakossa. Tämä uuvuttaa ja turhauttaa avun etsijää. Erityisesti lapsi, josta esimerkiksi vanhempiensa sairauden vuoksi tulee perheensä huoltaja, joutuu täysin kohtuuttomaan tilanteeseen.

Nykyiset lasten, nuorten ja heidän perheidensä hyvinvointia tukevat palvelut on rakennettu aikana, jolloin keskeiset perheiden elämään vaikuttavat tekijät olivat melko muuttumattomia ja selvärajaisia. Lapsi syntyi ydinperheeseen, joka huolehti lapsen hoivasta varhaisvuosina. Hyvä koulutus johdatti turvalliselle työuralle, jossa palkkauksen ja työn sisällön kehitys oli hyvin ennakoitavissa. Vakaa eläke odotti palkkiona aiempien vuosikymmenien ponnisteluista.

Tänään syntyvän lapsen tulevaisuus on olennaisesti heikommin ennakoitavissa. Hyväkään koulutus tai arvostettu työ eivät takaa läpi elämän kestävää turvaa. Toisaalta maailman nopea muutos avaa hänelle aiempaa joustavammin mahdollisuuksia rakentaa omaa elämänpolkuaan. Tässä maailmassa lasten ja nuorten eheän kasvun turvaaminen edellyttää palvelurakennetta, joka kykenee mukautumaan entistä monimuotoisempiin ja nopeammin muuttuviin tarpeisiin ja luomaan pitkäkestoista, koko elinkaareen huomioivaa tukea ja apua.

Lapsiköyhyys sekä terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien ylisukupolvisuus ovat olleet viime vuosina yleistyvä kehityssuunta. Tyypillistä on myös ongelmien kasautuminen samoille perheille ja heidän lapsilleen. Tämä haastaa syventämään asiantuntijoiden yhteistyötä ja kehittämään uusia keinoja puuttua riittävän kattavasti ja varhain lapsen kehitystä vaarantaviin ongelmiin.

Koulu heijastelee monin tavoin yhteiskunnan muutosta. Nykyisin joka kahdeksas oppilas jättää peruskoulun ilman riittäviä valmiuksia jatko-opintoihin tai työelämään. Osuus on 2,5-kertaistunut kymmenessä vuodessa. Koulutus tarvitsee lisää sisällöllistä, rakenteellista ja menetelmällistä joustoa. Välineitä tähän on käytössä runsaasti. Koulutustakuun sijaan tarvitaan osaamistakuu, joka on lupaus nuorelle hänen valmiuksiensa riittävyydestä läpi elämän jatkuvaan oppimiseen.

Yksinäisyyden lisääntyminen ja sosiaalisten yhteisöjen haurastuminen ovat voimistuvia kehityskulkuja. Jopa viidennes yläkouluikäisistä kokee jatkuvaa yksinäisyyttä.

Yksinäisyys on vakava uhka terveydelle. Vaikutukset ovat laaja-alaisia ja ulottuvat läpi koko elämän. Koulun ja muiden instituutioiden tarjoamat osallisuuden muodot ovat suurelle enemmistölle nuoria vieraita. Nuoret kaipaavat mahdollisuuksia vaikuttaa omaan arkeensa, ja toisaalta yhdessä luoda kestävää maailmaa pitkälle tulevaisuuteen. Nuorten ilmastolakko on mahdollisesti enne tulevaisuudesta, jossa lapset ja nuoret vaativat heille kuuluvaa mahdollisuutta osallistua oman tulevaisuutensa rakentumiseen.

Suomi tarvitsee lapsistrategian, jossa sivistys-, sosiaali- ja terveyspalvelut muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Lapsen varhaisvuosina korostuu hoivan, pysyvien ihmissuhteiden ja turvan tarve. Tämän rinnalla tutkimus nostaa painokkaana esiin tarpeen turvata lasten riittävät valmiudet oppimiselle koulupolun alussa ja osallisuudelle nuorelle yhteiskuntaan ja omaan elämään myöhemmin.

Jouni Välijärvi on professorina Jyväskylän yliopistossa, kansallisen lapsistrategian tutkijaryhmän puheenjohtaja ja ohjausryhmän jäsen.

Marianne Heikkilä on kansallisen lapsistrategian projektipäällikkö, opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö.

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.