Suomi tarvitsee tiekartan kestävään tulevaisuuteen

ALIO

Annika Lindblom

Marja Innanen

Sami Pirkkala

Keskustelu ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja siihen sopeutumisesta on ollut yksi vaalikevään pääteemoista, johon puolueet ja ehdokkaat ovat ottaneet näkyvästi kantaa. Siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan on väistämätön kehityskulku, joka vaikuttaa tulevina vuosikymmeninä useilla elämänalueilla.

Tämä siirtymä tulee toteuttaa sosiaalisesti kestävällä tavalla, jotta säilytetään kansalaisten kokemus oikeudenmukaisuudesta ja sitä kautta muutoksen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys. Ranskan keltaliivien protestit loppuvuonna 2018 ovat esimerkki kansalaisten reaktiosta epäoikeudenmukaiseksi koettuun siirtymään.

Sosiaalisesti kestävä siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan on esimerkki prosessista, jossa ihmisten hyvinvointia ja taloudellista toimeliaisuutta sovitetaan maapallon kantokyvyn rajoihin.

Vastaavia esimerkkejä on muitakin: luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen edellyttää ihmisen ja luonnonympäristön suhteen uudelleentarkastelua, ja ympäristön kemikalisoituminen on ilmiö, joka tulevaisuudessa vaikuttaa monilla tavoin hyvinvointiimme. Tukholman resilienssikeskuksen raportti maapallon kantokyvyn rajoista tunnistaa yhteensä yhdeksän tällaista muuttujaa.

Kestävää tulevaisuutta tavoittelevalle yhteiskuntapolitiikalle olennaista on ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin välisen yhteyden tunnistaminen.

Kansainvälisellä tasolla tämä ajatus jäsentyi uudella tavalla vuonna 2015, kun YK:n jäsenmaat sopivat yhteisistä kestävän kehityksen tavoitteista. Kaikki YK:n jäsenmaat, Suomi mukaan lukien, sitoutuivat Agenda2030:n yhteensä 17 tavoitteen saavuttamiseen vuoteen 2030 mennessä.

Suomessa pääministeri Juha Sipilän hallitus laati kansallisen toimeenpanosuunnitelman Agenda2030:n toteuttamiseksi vuoden 2017 alussa.

Kansallisen työn painopisteiksi valittiin vuonna 2016 toteutetun lähtötila-arvoinnin pohjalta hiilineutraalia ja resurssiviisasta Suomea rakentavan työn vahvistaminen, sekä suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksiksi tunnistettujen yhdenvertaisuuden, osaamisen ja tasa-arvon turvaaminen myös tulevaisuudessa.

Tulevan hallituksen tulee jatkaa käynnissä olevaa työtä Agenda2030:n tavoitteiden saavuttamiseksi. Hallituksen toimeksiannosta toteutettu ulkopuolinen arviointi Suomen kestävän kehityksen politiikasta valmistui helmikuussa 2017. Polku2030-hankenimellä tehdyn arvioinnin toteuttivat Helsingin yliopiston kestävyystieteiden instituutti, Suomen ympäristökeskus sekä Demos Helsinki.

Polku2030-arviointi antaa hyvät lähtökohdat seuraavan hallituksen kestävän kehityksen työlle. Arviointi toteaa, että Suomen nykyiset painopisteet kestävän kehityksen työssä ovat oikeat, ja työtä tulisi jatkaa niiden pohjalta myös seuraavan hallituksen aikana.

Arviointi suosittaa, että Suomi laatisi tiekartan siitä, miten vuodelle 2030 asetetut tavoitteet käytännössä saavutetaan. Tämän tiekartan laatiminen tulisi toteuttaa laajasti osallistavana parlamentaarisena prosessina, jotta varmistetaan sitoutuminen yli puoluerajojen ja vaalikausien.

Tiekartan suunnitteluun olisi tärkeä saada mukaan myös kansalaisyhteiskunta, elinkeinoelämä ja tutkimuslaitokset, jotka ovat yhä suuremmassa määrin tarjonneet tietoa ja ratkaisuja ihmiskunnan ja planeetan suuriin kohtalonkysymyksiin.

Ihmisten hyvinvoinnin turvaaminen maapallon kantokyvyn rajoissa on lähtökohta kokonaisvaltaiselle ja johdonmukaiselle hallituspolitiikalle. Tämä ajattelu on ilahduttavalla tavalla näkynyt puolueiden vaaliohjelmissa. Tätä on peräänkuuluttanut myös eduskunta, joka vuonna 2017 edellytti, että Agenda2030:n tulisi ohjata hallitusohjelman valmistelua. Tämä eduskunnan kannanotto on edelleen voimassa ja velvoittaa osaltaan tulevaa hallitusta.

Kirjoittajat muodostavat Suomen kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeristön ja toimivat johtavina asiantuntijoina valtioneuvoston kansliassa ja ympäristöministeriössä.

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Kestävä itseohjautuvuus
Kiitos kirjoittajille aihepiirin avaamisesta hallinnollisesta

näkökulmasta, se on arvokasta näin vaalien alla. On mielenkiintoista, että mitä asiapitoisempi mielipidekirjoitus on sitä vähemmän sitä seuraa populistisia "ilmastoskeptisiä" heittoja. Tosin kolikon kääntöpuoli on, ettei tällöin kommentteja ehkä ole lainkaan.

Tästä saankin keppihevosen tarkastella aiheen viestintää kokonaisvaltaisen kestävyyden kannalta, etenkin yksilöllisen vaikuttavuuden ja vakuuttavuuden kannalta. Hallinnollinen näkökulma on helposti valtaosin lintuperspektiivimäinen, esim. sananmuodossa "kansalaisten kokemus oikeudenmukaisuudesta". Ehkä samaistuttavampi tapa ilmaista asia (asiasisällönkään tarkistamista unohtamatta) olisi "turvata kansalaisten kyky toimia oikeudenmukaisesti". Muotoilu on myös sikäli ongelmallinen, että se sivuuttaa hybridivaikuttamisen ja populismin aikakautena tahallisen epäoikeudenmukaisen toiminnan vaikutukset.

Myönnän hiukan hymähtäneeni kun kirjoittajat toteavat ilmastotyössä suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksiksi tunnistetun "yhdenvertaisuuden" ja "tasa-arvon turvaamisen". Hyvin laajassa kv. vertailussa tietenkin pärjäämme keskimäärin mutta on vaikea väittää, että meille leimallisiin (pahoihinkin) epäkohtiin olisi viime aikoina vaikutettu yhteismitallisin keinoin, vaan pikemmin "ideologisluonteisesella empirismillä". Ilmastonmuutoksen hallinnan ongelma on niin akuutti, ettei edes näin kyvykkäässä yhteiskunnassa tällaiseen ole varaa. Ehkä nyt vaaleissakin voi käytännöllisempiä ratkaisuja edistää.

Imago ja itseluottamus ei saa mennä todellisuuden edelle, muuten mennään pystyyn kuivaneeseen metsään.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
  • «
  • 1
  • /
  • 1
  • »